Heikki Kallunki pani päähänsä kuulosuojaimet ja suojalasit. Hän otti käteensä puukon teräaihion ja pisti sen kuumenemaan ahjoon.
Kun teräaihio oli kuumennut punaiseksi, hän otti sen pihdeillä ahjosta ja rupesi takomaan sitä alasimessa sopivaan muotoon. Ensin oli käsittelyssä ruoto, johon kahva myöhemmin istutetaan. Sen jälkeen tuli varsinaisen teräosan taonta.
Mutta ennen kuin käsin tehty puukko on valmis, tarvitaan vielä monta työvaihetta. Terää hiotaan hiomakoneilla, sitten se laitetaan karkaisu-uuniin ja jäähdytetään. Terää vielä tahkotaan, otetaan syntyneet kierteet pois ja kiillotetaan. Lopuksi terää testataan poronsarveen.
Tämän jälkeen on vielä helojen istuttaminen ruotoon, kahvan teko palikasta sekä tupen ja lestan eli terän suojan teko. Vasta sitten puukko tuppineen alkaa olla myyntikunnossa.
Kallunki sanoi, että oli monesti halunnut lähteä oppimaan puukontekoa Sirniön seppätapahtumaan, mutta jostain syystä meno sinne aina siirtyi ja siirtyi.
– Lopulta olin Sirniössä kolmen päivän kurssilla kesällä 2007. Siellä sain tehtyä ensimmäisen puukkoni. Se oli aika hyväteräinen ja täytyy ihmetellä, että sain tehtyä sellaisen sen aikaisilla välineillä.
Myöhemmin olen ollut kolmella Kuusamon Kansanopiston viikon puukkokurssilla kesinä 2015-2017. Oppi-isänä oli Tommi-puukkojen tekijä Mauri Heikkinen, Kallunki kertoi.
– Sukuperintöä minulla ei puukontekoon ole, mutta kurssit antoivat siihen sysäyksen. Kuluneena kesänä tein pajan autotalliin ja hankin erilaisia työvälineitä. Olen saanut tukea hankkeeseen Leader-rahoituksesta ja pannut omaa rahaa yli kymppitonnin.
Kallunki kertoi tavoitteenaan olevan saada tehtyä sellaisia puukkoja, jotka ovat käytössä hyviä.
– Paras tunnustus tähän mennessä on tullut eräältä sallalaiselta poromieheltä, joka on leikannut puukollani lähes tuhat vasankorvaa eikä terää ole tarvinnut välillä hioa.
– Sormet on hellinä, kun tuppea ompelee. Kahvaan käytän paljon visakoivua, mutta myös omasta metsästä saatua raitaa.
Kallunki merkitsee puukonteränsä leimalla, joka on hänen esi-isänsä Juho Kallungin puumerkki vuodelta 1787.
Kallunki on ammatiltaan hieroja, mutta toivoo, että saisi puukonteosta tulojakin.
– Pelkäksi harrastukseksi tämä on vähän liian kallis.
