Toimittajalta: Mitä Apol­lon­ka­dul­la ti­lat­tiin ja kenen toi­mes­ta?

Mainos: Koillissanomien joulutarjous: Koillissanomat Digi + Lehti 2 kk vain 35 euroa, tilaa tästä!

Katso vi­deol­ta, kun hur­ja­pää Annika, 16 juoksee tu­kil­la – "Aina pitää tehdä kaikki vastoin ole­tuk­sia"

Sumajuoksussa tukit ovat irrallaan vieretysten, pyöräyttäen juoksijan helposti polvilleen. 16-vuotias Annika Kurtti ei mieti, mitä muut ajattelevat tai mikä on ”poikien juttu”, vaan tekee mitä tahtoo. Vanhaa ja uutta. Ennen vanhaan tukinuitto ja tukkilaistaidot olivat työtä. Tukkeja kuljetettiin vesiä pitkin, ja keksi, seiväsmäinen työkalu, oli tukkien siirrossa apuna. Uusi tukkilaissukupolvi käyttää tukilla juoksuun tasapohjaisia kenkiä, vaikkapa feikki-converseja.
Sumajuoksussa tukit ovat irrallaan vieretysten, pyöräyttäen juoksijan helposti polvilleen.
Sumajuoksussa tukit ovat irrallaan vieretysten, pyöräyttäen juoksijan helposti polvilleen.
Kuva: Vappu Jaakola

Valmiiksi märät Converse-jäljitelmät jalkaan, pelastusliivi ylle ja ukin veistämä sesta napakasti otteeseen. Jalat lipsuvat, tasapaino meinaa pettää ja vettä sataa kaatamalla, mutta vesi ei tätä tyttöä pelota.

Näin juostaan tukilla, näyttää Annika Kurtti

Kuusamolainen Annika Kurtti on melkein kuin kuka tahansa 16-vuotias nuori. Hän on juuri istunut kahvilan sohvalla kikatellen kylki kyljessä poikaystävänsä kanssa, jammaillen radiosta kuuluvan musiikin tahtiin. Hän on päässyt ysiluokalta, aloittaa syksyllä toisen asteen opinnot ja odottaa innolla sitä, että täyttää 18.

Ihan tavallinen teini Annika Kurtti ei kuitenkaan ole.

Hän nimittäin edustaa tukkilaisperinteen uutta sukupolvea ja on yksi Suomen kolmestakymmenestä aktiivisesta tukkilaistaitojen harrastajasta. Hän on myös voittanut tukkilaiskisoista suomenmestaruuden omassa sarjassaan.

– Jos tukilta tippuu, vedestä vain noustaan ylös ja äkkiä, pitkän tukkijonon päästä päähän onnistuneesti juossut tyttö toteaa.

Millaista on harrastaa erikoista, perinteisesti miesten lajia, josta tulee ensiksi mieleen vanhojen mustavalkoelokuvien pussihousuiset tukkijätkät?

– En mieti, mitä muut ajattelee. Ihmiset yleensä yllättyy ja alkaa kyselemään, eivät yleensä vaan tiedä, ja ihmettelevät, että mikä ihmeen homma. Mutta minusta on kiva sitten selittää, isompi porukka sitten tietää lajista.

Vielä vuonna 2017 monet asiat ajatellaan sukupuolittain. Miesten ja naisten lajeiksi luokittelu ja sukupuoliroolit saavat Kurtilta kenkää. Hän ei rooleihin suostu.

– Aina pitää tehdä kaikki vastoin oletuksia. En jaksa mitään sellaista, että tytöt tekee sitä ja pojat tätä. Kaikki kivat jutut olisi sitten vähän niinkuin poikien juttuja, Kurtti tuhahtaa.

Ensi syksynä Kurtti lähtee Taivalkoskelle opiskelemaan maarakennuskoneen kuljettaksi.

– Siitäkin monet, että sehän on miesten juttu, ja tukkilaiskisoista, että sehän on miesten laji. Ei mittään semmosia ole. Tukkilaiskisoissakin vedettiin viimeksi nuorten ja naisten sarjassa ihan se miesten rata.

Tukilla juoksu ei ole ainut extreme- tai vesiurheilulaji, mitä Kurtti harrastaa.

– Neljästi olen laskenut lautalla Käylä-Juuma -matkan, ja Oulankajokea ollaan laskettu myös SUP-laudalla. Haluaisin kokeilla myös kalliokiipeilyä - oltiin koulun kanssa jääkiipeilemässä, se oli hauskaa.

Täysi-ikäisyyttä Kurtti odottaa ehkä hieman eri syistä, kuin monet muut.

– Sitä ootan, että täytän 18, että pääsen hyppäämään benjihypyn. Ja 18-vuotiaana tai vanhempien luvalla pääsee laskemaan tukilla koskea, ja sitten pääsis isompiin koskiin myös lautalla.

– Laskettelen myös paljon, varsinkin metässä, koska siellä on paljon enemmän vaaratilanteita, Kurtti toteaa huolettomasti.

Kotona hurjapäätä ei ole hyssytelty, rajoitettu tai kasvatettu pumpuliin. Tukkilaistoimikunnassakin olevan eräopas-isän Jyrki Kurtin puolelta tuli koskenlasku, ja äiti Suvi Kurtti on silminnähden ylpeä omapäisestä tyttärestään.

– Ikiliikkuja ja rämäpää se on aina ollut. Oli mopokortin hankinnankin jälkeen niin, että mulle ei mitään skoottereita, ja hommasi Derbin. Voimistelua harrasti pitkään, ja laskettelemassa hyppii siellä parkissa, Suvi Kurtti hymyilee.

– Ei mua rajoiteta, äiti aina vaan, että mähän sanoin, että sua voi sattua siinä, Annika Kurtti nauraa.

Käylän tukkilaistapahtumaa 5-vuotiaasta lähtien katsomassa olleen Kurtin into tukkilaistaitoihin syttyi kunnolla kolme vuotta sitten, kun konkari Reijo Saari järjesti koulutuksen, jossa lajia sai kokeilla. Sen jälkeen Kurtti on kisannut jo kolmesti.

– Olisi hyvä, että tulisi muita nuoria harrastajia, että tulisi kisoihin haastetta, Kurtti toteaa.

Tukkilaistaitoja ja perinnettä säilyttävät enää harrastajat, sillä käytännön työelämässä niitä ei enää tarvita. Kiinnostuneet nuoret ovatkin arvokkaita perinteen säilymisen kannalta.

– Tykkään tosi paljon historiasta. Tukkilaisperinteestä oppii aina tapahtumissa. Kyllä ne konkarit koittaa ottaa mahdollisimman paljon siihen mukaan, ja tuntuu, että kuuluu joukkoon. Ikämiesten sarjassakin huomaa, kuinka paljon ne kannustaa toisiaan, vaikka kisaakin vastakkain.

Miten tukilla sitten käytännössä juostaan, mitä lajiin kuuluu ja miten sitä harjoitellaan?

– Omassa rannassa oli viime kesänä tukki, jolla harjoittelin tasapainoa. Peruskuntoahan tämä myös vaatii. Jos on ennen kisoja rata käytössä, niin kyllä siinä harjoittelee, Kurtti kertoo.

Kisoissa naisten sarjassa juostaan pitkin puomia, eli peräkkäisiä tukkeja, sumajuoksussa tukit ovat irrallaan vierekkäin. Kisoihin voivat kuulua myös maastojuoksu ja soutu. Miesten sarjaan kuuluu soutu, veneenveto sekä sestonta, eli yhden tukin päällä seisten kulkeminen, vähän kuin SUP-lautailu.

– Sesta on reilu parimetrinen, puinen, kapea melantapainen, joka auttaa tasapainoilussa. Ennen vanhaan tukkeja siirrettiin keksi-tikun avulla. Monet tekee sen itselle sopivaksi, ukki on tehnyt minulle. Sitten pitää olla tasapohjaiset kengät, tiukat housut ja pelastusliivit, ja märkäpuku on myös ihan hyvä siinä hommassa, Kurtti kertoo.