Pääkirjoitus
Kuolion kylällä Kuusamossa pistettiin hihat heilumaan harrastusmahdollisuuksien parantamiseksi. Kyläläiset tekivät itselleen jääkiekkokaukalon, jossa lavat lyödään jäähän melkein joka ilta.
Kaukalon rakennettiin Kuolion koulun jäämistöstä. Sieltä löytyivät laidat ja valot kentän valaisuun. Toimintaa pyörittää Kuusamon Erä-Veikkojen alajaostona toimiva Kuolion Visa. Kentän laidat kasattiin kolmeen riuskaan mieheen, mutta kentän huollosta vastaavat kaikki pelaajat.
Koulun toiminnan loppuminen on aina kriisi kyläläisille. Koulun lakatessa lähtee myös joukko kaupungin ylläpitämiä liikuntapalveluja, kuten jääkiekkokaukalo ja yhteiset kokoontumistilat.
Silloin on kaksi mahdollisuutta. Pitää tyytyä tilanteeseen ja alkaa kulkea taajamassa palvelujen perässä. Tai sitten kääriä hihat ja ottaa ohjat käsiinsä. Kuoliolla on jääkiekkokaukalon suhteen valittu jälkimmäinen vaihtoehto.
Kun urheiluseuratoiminta sotien jälkeen käynnistyi Koillismaalla, ei osattu unelmoidakaan yhteiskunnan ylläpitämistä suorituspaikoista. Kisa nousi pystyyn, kun ladut oli hiihdetty metsään.
Hyvinvoinnin kasvu toi mukanaan yhteiskunnan ylläpitämät liikuntapalvelut. Kouluihin rakennettiin liikuntasaleja ja jäädytettiin luistelukenttiä. Kuusamo ja Pudasjärvi saivat muun muassa uimahallin.
Vähän pidemmällä perspektiivillä katsottuna liikuntapalvelut on Koillismaalla edelleen hyvissä kantimissa, vaikka kylien hiljenemisen myötä niiden liikuntapalvelut ovat heikentyneet.
Yhteiskunnan palvelujen laajeneminen on jossain määrin hämärtänyt oma-aloitteisuuden merkitystä ihmisten mielissä. Nyt kun alueen kunnilla ja koko yhteiskunnassa on edessään taloudellisesti ahtaampia vuosia, korostuu jälleen ihmisten itsensä vastuu lähiympäristönsä viihtyisyydestä.
Itsekin voidaan tehdä, kuten Kuoliolla on näytetty, eikä yhteisen hyvän saamiseen välttämättä tarvitse huutaa kaupunkia apuun.