Kuusamolaisella Kauko Nissillä on parhaillaan rakenteilla uusi 60-millinen lohiverkko. Hän tekee sen itse, kuten muutkin verkot. No muikut pyydetään tosin nuotalla.
Nissi ostaa vain liinat kaupasta, ratkoo vanhoista verkoista yliset ja laittaa uudet alaset. Siitä se ottiverkko syntyy.
Nissi on pitänyt talven aikana harvoja lohiverkkoja Kitkalla. Saaliiksi hän on saanut muun muassa kymmenen mitallista taimenta, painoltaan 2,4-3,5 kiloa. Kaksi kaloista on ollut istutettua ja kahdeksan luonnonkalaa eli rasvaevällistä. Kitkan taimenet näyttävät lisääntyvän edelleen luontaisesti, Nissi tuumaa.
Tänä päivänä 70 vuotta täyttävä Nissi asuu syntymätanhuvillaan Oivankijärven rannalla, Rantalahden Kotarannassa.
– Isä muutti tälle paikalle Nissinvaarasta sodan jälkeen. Venäläiset olivat purkaneet hirsitalon ja vieneet hirret Lahdentaakse. Sieltä ne haettiin ja samoista hirsistä tehtiin talo tänne. Meillä oli kotona lypsykarjaa, kahdeksan lehmää. Kun vanhemmat lopettivat nuorin veli piti mullikoita.
Nissi kävi kansakoulun Nissinvaaralla, sen jälkeen kansalaiskoulun Nilolla ja päätteeksi maamieskoulun.
– Tuohon aikaan oli tuottajayhdistyksen puheenjohtajana Reino Mäkelä. Hän suositteli minua jättämään paperit avoinna olleeseen Lihakunnan asiamiehen paikkaan Minut valittiin ja menin töihin sinne vuonna 1972. Jäin eläkkeelle vuonna 2010 39,5 Lihakuntavuoden jälkeen.
Ensimmäiset kymmenen vuotta Nissin työalueena oli pelkkä Kuusamo, sitten siihen tuli myös Posio. Työnkuvaan kuului tuolloin sekä osto että lastaus Reino Kurvisen karja-autoon. Myöhemmin työalue laajeni koko Lapin lääniin ja Lapin lääniin rajoittuviin Oulun läänin kuntiin.
– Iso muutos tapahtui työurani aikana. Kun aloitin, täällä oli yli tuhat toimivaa tilaa, nyt alle sata. Mutta silti maito- ja lihamäärä on pysynyt samana.
Kaikesta huolimatta Nissi on sitä mieltä, että maidon- ja lihantuotanto ovat varmimpia ammatteja. Me kuulutaan vihreään vyöhykkeeseen ja aiv-saadaan täältä, hän sanoo.
– Jos meinaa pysyä hengissä, pitää syödä kahdesti päivässä. Meidän on pakko olla omavaraisia. Jos jotain isompaa sattuu maailmalla, eivät muut pidä meitä hengissä.
Työn ohella Nissin sivuharrastuksena on ollut lomamökkien vuokraus parikymmentä vuotta. Saksalaisia on kulkenut lomamökeillä toistakymmentä vuotta samoin kuin vieraina Nissinseudun Erässä, mihin seuraan Nissi kuuluu.
Metsästys on kuulunut Nissin harrastuksiin jo pikkupojasta lähtien. Poikasena metsästettiin lintuja ja jäniksiä. Petäjävaarassa hän ampui ensimmäiset hirvensä, kun muut kuin Nissi ei saanut silloisesta hirviporukasta hirvikoetta läpi.
– Poikasena pyysin eräänä keväänä 150 piisamia raudoilla. Vein nahkat Ouluun myytäväksi ja ostin rahoilla polkupyörän ja kiväärin.
Hirvenmetsästys on nykyisin Nissin ykkösharrastus ja Marko-poikansa kanssa hänellä on viisi hirvikoiraa. Hirviä on tullut ammuttua uran aikana toista sataa.
– Kesällä nuotataan kaksi kolme-kertaa viikossa Oivankijärvessä, jonka tila on parantanut viimeisten vuosien aikana. Kolmena syksynä on nuotattu lisäksi särkeä, yhteensä noin 24 tonttia.
Kauko Nissin ensimmäinen vaimo kuoli syöpään vuonna 1993 ja avioliitosta on kaksi tytärtä ja yksi poika. Nykyisestä avioliitosta Tuula-vaimon kanssa ei ole perillisiä.
Kauko Nissi ei juhli syntymäpäiväänsä, vaan viettää sitä perhepiirissä.