Koillissanomat kysyi kuusamolaisilta hoitajilta, millaista kohtelua he kohtaavat työssään. Seuraava viesti on eräältä kyselyyn vastanneelta hoitajalta:
”Viimeisin ’uhkaava tilanne’ oli nyrkki päin näköä, kun olin suihkun jälkeen rasvaamassa asiakkaan jalkoja. Uhkailu ja epäasiallinen käytös on lähes päivittäistä, mutta kuuluu yleensä taudinkuvaan. Toki tilanteen jatkuessa parhaassa tapauksessa vuosien ajan alkaa jossain määrin jaksamisen raja tulla vastaan. Yleensä myös niin sanottujen haastavien asiakkaiden kaupan päällisinä tulevat haastavat omaiset, jotka joka käänteessä kritisoivat niin hoidon laatua kuin hoitajiakin. Yleisesti ottaen en juuri korvaani lotkauta julkisuudessa olleille omaisten kokemuksille huonosta hoidosta. Asetelma itsessään on jo epäreilu koska harvoin hoitava taho voi ’puolustautua’ millään tavoin johtuen vaitiolovelvollisuudesta.”
Vastaus tuo esille, kuinka vaikeita potilaita muistisairaat vanhukset saattavat olla. Päihdeongelmaiset ovat toinen haastava asiakasryhmä. Hoitolaitoksissa tapahtuva väkivalta on tabu, koska väkivaltaisuuden ei haluta kuuluvan vanhuuteen.
Omaisten huono käytös ei sen sijaan mene syyntakeettomuuden piikkiin. Vaikka omaiset ovat väsyneitä ja peloissaan, ei pahaa oloa pidä kaataa hoitajien niskaan.
Hoitajat toivovat lisää käsipareja, erityisesti mieshoitajia. Ongelma-asiakkaita ei pitäisi joutua kohtaamaan yksin. Jotkut toivoivat, että vartijat olisivat tarvittaessa käytettävissä.
Kun katseen kääntää mikrotasolta eli työpaikoilta, makrotasolle eli kuntatalouteen, ei helppoja ratkaisuja ole näköpiirissä. Väestön ikärakenteeseen pohjautuvan ennusteen mukaan vanhuspalvejen tarve 1,8-kertaistuu Kuusamossa vuodesta 2011 vuoteen 2030.
Jotta rahan riittävyys ja käsiparien määrä voidaan turvata, pitää sosiaali- ja terveydenhuollon osaset rakentaa äärimmäisen tehokkaiksi. Tästä lopultakin on sote-uudistuksessa kyse.