Kuusamossa tapahtui maanantaina jotain poikkeuksellista. Kaupungintalon edessä järjestettiin mielenosoitus puhtaan sisäilman puolesta. Väkeä oli paikalla kourallinen, mutta yli 150 kuusamolaista perhettä oli toimittanut paikalle koivunhalon merkiksi siitä, että ovat huolissaan koulujen, päiväkotien ja muiden kaupungin kiinteistöjen sisäilman laadusta (KS 23.5.2017).
Hyvä, että kaupungin edustajat kävivät tervehtimässä mielenosoittajia, mutta siihen loppuvat kiitoksen aiheet kaupungin tiedottamisesta. Sisäilmaongelmista velloneen keskustelun ja tiedossa olevan mielenosoituksen olisi pitänyt laittaa kellot soimaan. Kaupungin kannalta kyse oli poikkeustilanteesta, joka olisi vaatinut kriisiviestintää.
Mitä kaupungin, yrityksen tai muun organisaation pitää tehdä joutuessaan kohun silmään? Tilanteeseen pitää reagoida mahdollisimman nopeasti, olipa kohun aiheellisuudesta mitä mieltä tahansa.
Sisäilmaongelma on tyypillinen some-kohu, jossa esitetään paljon monenlaisia väitteitä. Yhdenkään ihmisen kokemusta ei pidä vähätellä, mutta toisaalta olisi erittäin tärkeää pystyä laittamaan asiat mittasuhteisiinsa. Mittasuhteet asialle saadaan kertomalla mahdollisimman nopeasti ja tarkasti kaikki, mitä asiasta tiedetään.
Missä ja minkälaisia sisäilmaongelmia on havaittu? Miten asioita on tutkittu? Kuinka monen oppilaan, päiväkotilapsen tai työntekijän on todettu saaneen oireita? Onko kyse yksittäisistä lapsista vai laajemmasta joukosta? Mitä asialle tehdään seuraavaksi?
Selitellä ei kannata, mutta selvästi virheelliset väittämät kannattaa oikaista nopeasti. Ja ennen kaikkea: kriisitilanteen sattuessa pitää asiasta tietävien ihmisten olla tavoitettavissa.
Kun kriisiviestintää ei hoideta, huhut ja salaliittoteoriat saavat vettä myllyynsä. Sisäilmakriisissä kaupunki on jo ajautunut hankalaan selittelijän osaan. Tapauksesta on syytä ottaa opiksi ja laittaa kriisiviestintä viipymättä kuntoon.