Reaktio pääministeri Juha Sipilän alueellistamispuheisiin oli odotettu. Asiantuntijat kiirehtivät muistuttamaan, että tuottavuus on sidoksissa asutuksen tiheyteen. Mitä tiheämpi asutus, sitä enemmän ideoita ja sitä suurempi työn tuottavuus. Suurissa keskuksissa työmarkkinat ovat joustavammat, kun työntekijöillä ja työnantajilla on enemmän vaihtoehtoja.
Kaikki tämä on nykytiedon valossa totta, mutta asiassa on myös toinen puoli: maaseutu ruokkii kasvukeskusten kasvua ja menestystä monin tavoin.
Nokia-huuman jälkeen Suomen katseet ovat jälleen kääntyneet suurimpaan kansallisvarallisuuteemme, metsiin. Hallituksen yksi kärkihankkeista on luoda biotalouteen 100 000 uutta työpaikkaa. Tavoite on äärimmäisen kova, mutta yksi asia on varma: näistä työpaikoista ei synny kuin pieni osa pääkaupunkiseudulle.
Jos Suomi haluaa elää metsästä, on työpaikkojen synnyttävä niiden liepeille. Puuta ei ole kannattavaa rahdata satoja kilometrejä jalostettavaksi. Jos kotimaisen ruoantuotannon arvo tunnustetaan, tarvitsee sekin tekijänsä. Matkailu on merkittävä vientiala, joka nojaa vahvasti Kuusamon kaltaisiin maaseutupaikkoihin.
Kaupungit hyötyvät siitä, että maalta virtaa niihin nuorta ja koulutettua väestöä, joiden koulutus on maaseutukuntien kustantama.
Liian nopea muuttoliike aiheuttaa sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia sekä maalla että kaupungeissa. Pääkaupunkiseudulla asuntotuotanto ei pysy mukana, mikä nostaa hintoja tavallisen palkansaajan ulottumattomiin.
Jos valtionhallinnon työpaikkoja on myös maalla, se edesauttaa matkailun ja muiden yksityisten alojen työvoiman saantia. Yksi maalle muuton este on puolison työllistyminen.
Maaseudulla on oltava aktiivisia, sillä onnistuminen on mahdollista. Pölkky ja Ponsse ovat esimerkkejä maalla menestyvistä yrityksistä.
Vastakkainasettelun sijaan on syytä tunnustaa, että kaupungit tarvitsevat maaseutua, ja maaseutu kaupunkeja.