Olin suorittamassa Suomen Lähetysseuran tasauspäivän keräystä erään suuren kuusamolaisen marketin pääoven sisäpuolella. Olin juuri aloittanut keräyksen, kun ovesta tuli kolmen herran ryhmä. Kävin heitä vastaan ja toivotin hyvää päivää sekä ilmoitin, että olin suorittamassa tasauspäivän keräystä. Vastaani sain vihaisen murahduksen ja kolme murhaavaa katsetta. Herra- joukko hävisi silmistäni kuin p-ru Saharaan. Ehdin ajatella, että lupaavasti alkoi pojan keräys. Tällä menolla ei käsi väsy lipasta kannellessa.
Parempaa oli tulossa. Takaani tuli puolijuoksua luokseni myyjä, joka hermostuksissaan supatti. ”Älkää kerätkö niin aggressiivisesti, Teistä valitettiin, että te käytte kimppuun kuin sika limppuun!” Koetin myyjältä tiedustella kumpi oli hyökkäävää hyvän päivän toivotus vai tehtävän ilmoittaminen, mutta ei hänellä ollut aikaa minua kuunnella, vaan hän minut syyllistettyään, ravasi paikoilleen.
Olin ihmeissäni, mutta päätin jatkaa samalla tavalla ajatellen, että jollei tämä kelpaa, niin ajakoot ulos. Minkäänlaisia välikohtauksia ei enää sattunut. Valtaosa asiakkaista suhtautui ystävällisesti ja monet tiedustelivat, mihin keräys itse asiassa suuntautuu? Kaksituntinen kului nopeasti, ja keräyslipas alkoi täyttyä kolisten. Mutta kun luovutin keräystoimeni seuraajalle, edellä mainittu tunnollinen myyjä kävi hänellekin kertomassa, kuinka aggressiivinen minä olin ollut.
Kerrottuani tämän tapahtuman eräälle entiselle ravintoloitsijalle, hän totesi, että nykyisin on ihmisiä, jotka eivät siedä, että heitä lähestytään mitenkään. He käsittävät kaikenlaisen lähestymisen hyökkäykseksi omaa persoonaansa vastaan. Kun hän käveli ravintolassaan ja toivotti jollekin pöytäseurueelle: ”Hyvää iltaa”, vastaukseksi kuului: ”Haista vittu!”. Oma yksilöllinen koskemattomuus on vedetty niin tiukalle, että omaa reviiriä vahditaan kuin petolintu. Jos joku häiritsee sitä mitenkään, isketään takaisin, niin että tuntuu. Vanha pelokas eläinreppana asuu muutamissa meistä hyvin sitkeästi.
Tuo myyjäpoloinen noudatti vanhaa kultaista ohjetta: ”Asiakas on aina oikeassa!” Me olimme kuitenkin molemmat potentiaalisia asiakkaita sekä tuo minua syyttänyt herra että minä. Asianomainen myyjä joutuu nyt itse miettimään, kuinka minua kiehtoo mokomaan markettiin saapuminen. Eiköhän kannattaisi vastaisuudessa toteuttaa myös vanhaa roomalaista oikeusohjetta: ”Kumpaakin osapuolta kuultakoon!” Minua asianomainen herra myyjä ei edes yrittänyt kuunnella.
Keräystä voi suorittaa joko niin, että seisoo paikoillaan pystyssä kuin vanha kirkon vaivaisukko ja pitää ilmeettömänä ja vaiti lipasta edessään, puhumatta kenellekään, jollei puhuteta. Olen kokeillut sitäkin konstia. Paitsi että se tyyli on tylsää ja turruttavaa, niin se ei tuota juuri mitään. Sen sijaan kun lähestyy ihmisiä ja esittelee asiansa, saa heihin kontaktin, aika kuluu kuin siivillä ja lipas täyttyy kuin itsestään. Siinä on vain tuo edellä mainittu vaara, että syytetään kimppuun käymisestä.
