Törmäsenvaarassa lauantaiaamuna kello 7.10. Hirsirannan laavulta on lähtenyt aamuvirkku joukko ihmisiä linturetkelle. Kello 8.45 havainto on 37:sta lintulajista. Joukossa muun muassa härkälintu. Samaan aikaan Vasaraperässä viritellään tulia suoramyyntipisteen nuotiopaikalle ja asetellaan pelivälineitä pihalle.
Avoimet kylät -tapahtumissa iloittiin kylään muuttaneesta lapsiperheestä ja mökkiasukkaista, syötiin savuahvenia ja oltiin huolissaan koulusta. Avoimet kylät -päivää vietettiin useissa kylissä ympäri Koillismaata muun muassa Törmäsenvaarassa ja Vasaraperässä.
Nuoria pitäisi saada kylälle, että pysyisi tuo koulu, on Törmäsenvaarassa sanottu jo vuosia. Nyt taas, kun koululla on vuosi armonaikaa.
Törmäsenvaarassa pelätään, että vireä kylätoiminta loppuu, kun koulu lakkautetaan. Vaikka Törmäsenvaarassa kokoonnutaan tupailtoihin ja käydään retkilläkin, koulu on kyläläisten tapaamispaikka, kokous- ja liikuntatila viikoittain.
Onhan se tietenkin niin, ettei koulua voi kyläläisten kokoontumista varten pitää, sanoo Maija Törmänen.
– Jos Nilonkankaalla päätetään remontoida, niin täällä olisi valmis koulu ja hyvät tilat mihin tulla evakkoon.
Sama matka se on tuoda meille oppilaita kirkolta kuin viedä meiltä koululaiset kirkolle, sanoo Pirjo Pitkänen.
– Kun muutin Purnunsuolta Törmäsenvaaraan, niin sain pikitien ja katuvalot!
Törmäsenvaara ei ole kaukana. Kaksikymmentä kilometriä ei ole pitkä matka, kun on pikitie.
Jos ei ole oppilaita, niin ei siinä auta mikään, sanoo Salla Joentakanen. Kaksi vuotta sitten Muosalmeen Reisjärveltä muuttaneen perheen esikoinen on 2-vuotias. Pikkuveli vielä vaunuissa.
– Kun Heikki syntyi, oli Ahonniemeen syntynyt lapsi viimeksi 27 vuotta sitten. Aika pitkä aika.
Jos ei ole työtä, eikä paikkaa mihin tulla, harva nuori lähtee rakentamaan sivukylälle, sanoo Joentakanen. Perhe muutti Mauri Joentakasen äidin synnyinsijoille.
Nuoren perheen isällä on työpaikka koulun talonmiehenä. Koulun tulevaisuus on siis iso osa perheen tulevaisuutta, mutta ei ratkaise asuinpaikkaa.
– Me tultiin tänne, koska täällä on vielä lumiset talvet ja selkeät vuodenajat, sanoo Mauri Joentakanen.
– Oulussa on loskaa ja harmajaa pitkästi, muistaa Salla Joentakanen.
Laavulla laskeskeltiin lauantaina, että kymmenen vuoden päästä melko moni kyläläinen alkaa olla kasikymppinen tai ainakin ollaan mummoja ja pappoja. Joentakasen Heikki on silloin 12-vuotias ja lopettelee alakoulua todennäköisesti Nilonkankaan koulussa.
Salla Joentakasta ei huoleta. Törmäsenvaara tuskin tyhjenee oli koulua tai ei.
– Virkeitä ihmisiä täällä on. Tupailloissa on järkiään ollut ihmisiä kaksi-kolmekymmentä.
Samaan aikaan Vasaraperällä Hellin Linjakumpu laittaa kävelysauvansa sivuun ja asettuu heittämään palloa. Pyöräilevä saksalainen turisti on huudeltu tieltä Avoimet kylät -tapahtumaan kahville ja kisailemaan. Kodassa tervehditään mökkiläisiä ja todetaan, että kesä on tullut.
Eihän niin hyviä naapureita ole missään kuin täällä, sanoo Kalliosaaressa Yli-Kitkalla yhdettätoista vuotta mökkeilevä Kari Pajari.
– Me tullaan mökille kuin hotelliin, kiittelee Seija Pajari.
Venerannan asukkaat lämmittävät mökin ja laittavat sähköt päälle, kun kesäasukkaat lähtevät 800 kilometrin mökkimatkalle.
– Me tykätään paikallisista ihmisistä ja ollaan tultu hyvin tutuiksi. Meitä kutsutaan perheen juhliin ja ollaan niissä usein oltukin.
Vasaraperässä on mökkiläiselle sopivasti rauhaa ja vilskettä.
– Me käydään tästä kätevästi kaikki markkinat ja muut Kuusamossa ja Posiolla, Rukalla ja Rovaniemelläkin on käyty.
Vasaraperän koulu lakkautettiin kymmenisen vuotta sitten.
Se ei ollut niin traagista, sanoo kyläseuran puheenjohtaja Seppo Linjakumpu.
– Meillä oli kylätalo ja on onneksi saatu käyttää koulua kyläläisten liikuntatilana.
Syksyllä entinen koulu ja Vasaraperän kylä saavat uusia asukkaita luontomatkailuyrittäjistä, jotka ostivat koulun helluntaiseurakunnalta. Linjakumpu tietää jo, että kylätoiminta mahtuu uusien omistajienkin pirtaan.
Aina silloin tällöin joku muuttaa Vasaraperälle, mutta sitä useammin joku kylän taloista tyhjenee ja muuttuu loma-asunnoksi. Se näkyy kesällä, ja varsinkin juhannuksena. Vireän kylän mainetta kannattelevan teatteriryhmä Lecaperä Actionin perinteisen juhannusnäytelmän katsomo on aina täynnä.
– Juu tietenkin kaikki Lecaperän teatteriesitykset on käyty katsomassa, kehuvat Pajarit.
Tänä vuonna Vasaraperässä ei nähdä juhannusnäytelmää, koska teatteria harrastavilla kyläläisillä on kaikilla niin paljon muuta, mutta laulu raikaa kyllä. Jäkälälahden kesäteatterille kokoonnutaan ohjelmalliseen yhteislaulutilaisuuteen juhannuksen välilauantaina. Siellä laulavat myös Pajarit.
KS Fakta
