Kelaa Leena Kelaa – hän pon­kai­si Kuu­sa­mos­ta tai­de­maail­man hui­pul­le

Kuusamojärvellä. Taustalla Kuusamon vesitorni. Leena Kelan viimeinen performanssi ’One Year Demonstration’ on päivittäinen some-mielenosoitus vuoden ajalta.

Kuva: Jani Väisänen

Leena Kela kasvoi pikkutyttönä Helilammen kangasmaastossa. Hän syntyi Hannu ja Raili Kelalle vuonna 1979. Koti-Kuusamoon kuuluu lapsuus perhepäivähoito Lauttalammella, Nilon koulut Liisa Etelämäen ekaluokasta alkaen ja lukio. Se oli tavallinen kuusamolainen varttuminen. Semmoinen, kuin monen muunkin suurten ikäluokkien lapsen, näillä kankailla.

Nuoruudessa ei vielä ilmennyt viitteitä kansainvälisen taideuran urkenemiseen. Leena oli hevostyttö. Seurasi maailmalle lähtö, siipien kokeilu.

Nämä siivetpä kantoivatkin korkealle. Leena lensi maailmaan, josta vain harvalla on hajua.

Sattumaltakin syntynyt uravalinta performanssitaiteilijaksi on kiidättänyt Leena Kelan esiintymään kaikilla asutuilla mantereilla. Hän on päässyt sykkivien metropolien ja valomerinä levittäytyvien suurkaupunkien taide-eliittien ytimiin. Esiintymistähän nykytaiteeseen lukeutuva performanssitaide tavallaan on, mutta on se enemmänkin. Kelalle se on ura, joka tarjoaa ansiot ja mikä parasta, työ on mukavaa.

Äidin työ on kivaa myös kahdeksanvuotiaan Hillan mielestä. Lapsi on päässyt mukaan järjestelemään ja tekemään myös juuri päättynyttä koko vuoden performanssia ’One Year Demonstration’ sosiaalisessa mediassa. Kela julkaisi päivittäin mielenosoituskyltille kirjoitetun mielipiteen Instagramiin, kun somekeskustelut muuten johtivat vain eipäs-juupakseen.

– En tiedä, että kukaan olisi tehnyt pidempiaikaista performanssia vain sosiaaliseen mediaan aiemmin. Myöhemmin tämänkaltaisia on alkanut ilmestyä, Kela kertoo.

Isojen asioiden pieni vinksauttaminen voi tuoda uuden näkökulman. Näkökulmat antavat eväitä ymmärrykselle, näyttää Leena Kela.

Kuva: Jani Väisänen

Hilla tykkää kalastaa ukin ja mummin pihasta avautuvalla Kuusamojärvellä. Kirkko ja vesitorni näkyvät saarten välistä. Mynämäellä varttuva tyttö kalastaa, kun äiti antaa haastattelua kotiseudun lehdelle kahvikupin ääressä.

Kahvikuppikin on tavallista enemmän Kelalle, se on esine. Juuri esineistä hän tekee taidetta. Kyse on nykyfilosofiassa jaetusta näkemyksestä, että ihminen ja esineet ja luontokin kuuluvat auttamatta samaan piiriin. Kela tutkii taiteellaan eloa materiaalisessa maailmassa, ei mahdottomuutta siitä erossa.

– Työskentelen materiaalien kanssa ja lähetän aina tarkan listan, jonka mukaan järjestäjä hankkii esineet. Kerran Kalkutassa järjestäjät vain hymyilivät ja nyökyttivät, että kyllä, kyllä, mutta performanssissa tarvitsemiani arkisia esineitä ei vain löytynyt. Jouduin improvisoimaan, mutta sellaisesta jää vähän huono olo.

Haastattelun jälkeisessä sähköpostissa Kela kertoo, että perhe lähtee Riisitunturille kävelemään, ei luontoon, vaan olemaan osa luontoa.

Meneillään myös jatko-opinnot Kuvataideakatemiassa. Lisäksi hän toimii Koneen säätiön ylläpitämän Saaren Kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssin toiminnanjohtajana.

Toki taiteilijaresidenssin johtaja ehtii tehdä omaa taidetta. Reissaaminen on vähentynyt.

– Muutaman vuoden ajan, ennen Saaren kartanon työtä, matkapäiviä kertyi aivan hirveästi.

Kela kertoo, että maailmalla reissatessa menee pää pyörälle – taidemaailma on tosin kaikkialla samankaltainen ja esitysten järjestäjät huolehtivat turvallisuudesta. Kela on taidemaailmassa kotonaan kahdenkymmenen vuoden jälkeen, mutta aina ei välttämättä muista missä on menossa.

Kuusamossa asuessaan Kela ehti valokuvata hieman, tähdätä toimittajan ammattiin ja hakea korkeakouluihin, joihin ei kuitenkaan heti tärpännyt. Aloittaessaan valokuvaamista Kela otti pian itsensä aiheeksi. Hän ei tiennyt tekevänsä performanssia.

– Tapasin Turussa Taideakatemian performanssilinjan johtajan – sattumalta baarissa. Hän vaikutti fiksulta.

Hän sanoi, että hae heille.

– Impulsiivisesti hain, koska mietin, ”tää on jotain aika outoa, ja joo – kiinnostaa”. Se oli nuoren rohkeutta.

Kela suosittelee kaikille nuorille maailmaan tutustumista.

– Se on näkökulman vaihtamista.

Sitä hän taiteellaankin yhä tekee – pyrkii avaamaan näkökulmia. Maailman parhaillaan käynnissä olevassa myllerryksessä toteamme Trumpin horjuttavan entisten ”huippuasiantuntijoiden” valtaa. Samalla aikaa myös feminismi etenee ja vähemmistöjen tilanne on pinnalla.

– Maailmassa tapahtuu juuri nyt isoja asioita ilmastonmuutoksesta Trumpiin. Kaikkea tapahtuvaa ei huomata, saati ymmärretä helposti. Mietin miten isojen juttujen pienellä vinksauttamisella voidaan näyttää perustavanlaatuisia asioita.

Hakisitko vielä performanssitaiteilijaksi?

– En varmaankaan hakisi, paitsi tietenkin hakisin, jos tietäisin mihin se johti, Kela hymyilee.

Kuusamolle Leena Kela on kiitollinen. Lähtöpiste maailman kartalla on antanut hänelle paljon. Kaikista tärkeimmäksi evääksi performanssitaiteilija nostaa itseluottamuksen, jonka Kuusamo antoi, vaikka luontokin tuli mieleen.

Temppuko tuo on kuusamolaisena olla – vaikka maailman taiteen terävimmällä huipulla?