Rukalla mökin iän voi päätellä rakennusmateriaalista. Vanhemmat rakennukset on todennäköisesti rakennettu kelohirrestä, josta tuli tunturikohteiden suosikkimateriaali 1970-luvulla. Kelon käyttö henki arvokkuutta ja rakennuttajan varallisuutta.
Kelorakentamisen suurin buumi tyssäsi 90-luvun lamaan. Asiaan vaikutti myös, että järeä kelopuu kävi Suomessa vähiin. Kelo sai väistyä uudempien materiaalien tieltä. Hirsimökkejä alettiin tehdä koneellisesti veistetystä hirrestä, mikä mahdollisti tehokkaan tehdastuotannon. Kelomökkien energiatehokkuus ei yllä nykyaikaisten hirsiratkaisujen tasolle.
Kelomökeille on edelleen jonkun verran kysyntää, mutta alan ammattilaiset käyvät vähiin. Kun töitä on entisvanhaan verrattuna vähänlaisesti, ei nuoria hakeudu alalle. Moottorisaha on yhä harvemmalle nuorelle kotoa tuttu työkalu.
Moottorisahalla salvominen on käsityötä, jonka oppiminen vaatii harjoittelua. Laadukasta jälkeä tekee vain osaava moottorisahan käyttäjä, hyvä veistäjä, sanoo posiolainen hirsisalvoja Tuomo Tuovila Koillissanomissa (KS 7.6.2016). Tuovila epäilee, ettei tekijöitä tulevaisuudessa enää ole.
Kirvesmiehistä ja rakennuspuusepistä on ammattibarometrin mukaan Lapissa ja Koillismaalla runsaasti ylitarjontaa. Jos kysyntää on, tästä joukosta varmasti löytyy pienellä koulutuksella lisää tekijöitä.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen julkaiseman raportin mukaan ihmistyö ei ole loppumassa, mutta sen sisältö muuttuu. Tulevaisuudessa korostuvat kädentaidot, joissa ihminen on konetta parempi.
Vaikka maailma digitalisoituu ja robotisoituu, tarvitaan tekijöitä käytännön ammatteihin jatkossakin. Putkimiestä ei robotti pysty korvaamaan. Kelomökit salvotaan erikokoisista hirsistä yksi kerrallaan, joten työn koneellistaminen tehtaan hihnalle lienee mahdotonta. Kelosalvojia tarvitaan niin kauan kuin kelorakennuksilla riittää kysyntää.