Toimin Kemijärven Sellun henkilöstöpäällikkönä ja johtoryhmän jäsenenä tammikuusta 2000 kesään 2003, joten pitämällä yhteyttä vanhoihin työkavereihin tiesin tehtaan hyvän kunnon ja kannattavuuden sulkemis-ilmoituksen tullessa 2007 ja lakkautuksen tapahtuessa 2008. Storan ja Enson yhtyessä oli perustettu selludivisioona, johon kuului Enocell ja Kemijärven Sellu Suomesta, kaksi tehdasta Ruotsista ja yksi Portugalista. Aika pian selludivisioona lakkautettiin ja tehtaat sijoitettiin eri paperidivisiooniin. Kemijärven sellua käytettiin pääasiassa ns. julkaisupainopapereihin, joten se sijoitettiin Publication Paper-divisioonaan. Suurin asiakas oli Veitsiluodon paperitehdas, joka kehui Kemijärven sellun olevan jopa parempaa kuin Veitsiluodon oma sellu. Se aiheutti vähemmän tuotantokatkoksia paperikoneella. Sellun laatu ei siis voinut olla sulkemisen syy.
Kemijärven tehdas oli koko Publication Paper-divisioonan kannattavin tehdasyksikkö, vaikkakin pienin, joten kannattavuuskaan ei voinut olla tehtaan sulkemisen syy.
Kemijärvellä käydessä annoin joitakin tietoja ja ohjeita Kemijärven kansalaisliikkeelle ennen yhtiökokousta, vaikka 2007 viimeisestä toimestani StoraEnso Suomen kiinteistöpäällikkönä eläkkeelle jäätyäni en lähtenyt mukaan yhtiökokoukseen.
Kun Karvinen tuli metsäteollisuuden ulkopuolelta saneeraamaan suurelta osin Consolidated Papers- yhtiön huikean ylihinnan ja kannattamattomien investointien vuoksi talousvaikeuksiin joutuneen yhtiön saneeraajaksi, ymmärrän hänen tehneen yhtiön uuden johdon kanssa karttaharjoituksen mahdollisista lakkautettavista tehtaista. Sellusta oli ylitarjontaa markkinoilla ja ainoa napapiirin pohjoispuolella sijaitseva pieni yksikkö sopi saneerausnäytöksi. Olihan sitä tehdasta vastustanut myös Suomen Greenpeace, koska Greenpeacen mielestä yhtään puuta koko maailmassa ei saisi kaataa napapiirin pohjoispuolella.
Toinen vaihtoehto olisi ollut Ruotsin Norrsundetin tehdas. Ruotsalaiset saivat Storan ja Enson fuusiossa osake-enenmmistön ja Ruotsin kruunun heikkous oli avustanut kustannusvertailussa Norrsundetia.
Karvinen on tunnustanut hävinneensä tiedotussodan Kemijärven kansalaisliikkeelle 6 - 0.
Myymällä tehtaan ehjänä yhtiö olisi tienannut markkinatilanteesta huolimatta melkoisen summan, mutta vainoharhaisesti yhtiö päätti hajottaa tehtaan kaikkine lisäkuluineen, ettei kukaan pääse sitä jatkamaan.
Koko maailman metsäteollisuus laiminlöi vuosikymmennet tutkimus- ja kehitys- (R & D) toiminnassan tärkeän alueen - puun ja sen kuitujen kemiallisten ominaisuuksien tutkimisen.
Toiminta keskittyi koneiden nopeuden ja paperi/kartonkilaatujen paino- ja pakkausominaisuuksiin. Haettiin yhä suurempaa tonnituotantoa. Usko markkinoiden kasvuun oli luja. Vasta sitten, kun eräiden paperilaatujen kulutus oli jo vuosia ollut laskussa, ruvettiin tutkimaan muita mahdollisuuksia itse kuidun ja sen kemiallisten komponenttien osalta. Aikaa kului ehken neljännes vuosisata ja nyt tulokset alkavat näkyä uusina tuotteina. Suomessa suurin esimerkki uus- investoinnista on Äänekosken biosellutehdas. Sen suunniteltu tuotenimikkeistö on noin kaksinkertainen vanhanaikaiseen sellutehtaaseen verrattuna. Näistä tuotteista monia tarjotaan organisaation ulkopuolisille yrittäjille. Mitään ei heitä hukkaan, eikä arvokkaita frakmentteja pelkästään polteta energiaksi. Raaka-ainetta löytyy lääkkeisiin, terveystuotteisiin, rehuun jne. Sellukuidullekin etsitään uusia käyttökohteita, mm. erilaisiin tekstiileihin. Energian tuotossa syntyvälle tuhkallekin löytyy käyttöä lannoitteena, joka palauttaa metsään mm. kaliumia ja fosforia. Puun kuoresta löytyy mm. stilbeenejä ja tanniineja, jotka ovat vesiliukoisia, joten korjuu- tekniikoita tulee pyrkiä kehittämään. Näillekin fraktioille löytyy käyttöä rehujen säilöntään ja eristevaahtoihin.
Näenkin Kemijärven sellutehtaan mahdollisen toteutumisen osoituksena StoraEnson silloisen johdon virheestä, kun sitä olisi voinut kehittää askel askeleelta nykytiedon ja osaamisen suuntaan. Lyhyestä ajastani Kemijärvellä minussa elää rakkaus paikkakuntaa kohtaan monien ystävien muodossa. Siksi vierailen Kemijärvellä monta kertaa vuodessa. Toivon hartaasti, että Heikki Nivala ja Boreal Bioref saavat sopimukset kuntoon pikaisesti ja rakennustoiminnan alkamaan. Pääsisimpä vielä useammin hyvästä syystä Kemijärvelle ystävien luokse ja uimaan Poukaman uimahalliin, missä on tosi hyvä vesiterapia-allas. Meiltä Kuusamosta sellainen puuttuu.