Terho Lämsä tökkii kepillä vettä. Oksan väkäseen tarttuu limaisia heiniä. Pinnalla on yhä kuplia monta minuuttia sen jälkeen, kun Lämsä on nostanut kepin vedestä.
– Kyllä tässä vedessä on jokin vialla. Ei se muuten noin kuohuisi, hän miettii.
Vesi, jota Lämsä moittii, on Ylä-Kitkan vettä. Linnuntietä hänen mökkirannastaan Rukan vedenpuhdistamon purkuputken suulle Kesälahdelle on vain joitakin satoja metrejä, ehkä puoli kilometriä. Laskettelukeskuksen sesonkiaikana putkesta virtaa vuorokaudessa jopa 1 500 kuutiometriä puhdistettua jätevettä.
Mökki on samalla paikalla, jolla ennen seisoi Lämsän lapsuuskoti. Miehellä onkin vuosikymmenten kokemusperäistä todistusaineistoa siitä, kuinka Kesälahden ja sen lähivesien tila on muuttunut.
– Ennen vanhaanhan tämä oli varsinainen kala-aitta. Sitten kala rupesi maistumaan mullalle.
Lue lisää mökkiläisten mietteitä Kesälahden vedestä ja Evo:n kommentit keskiviikon Koillissanomista!
Rehevöityminen
Järvessä elävien planktonlevien ja vesikasvien runsastumista järveen kohdistuvan liiallisen ravinnekuormituksen seurauksena.
Lisääntynyt kasvimassa kuluttaa hajotessaan vedestä enemmän happea, mikä voi aiheuttaa syvänteiden hapettomuutta.
Vesitilavuudeltaan suurikokoiset järvet voivat sietää ravinnekuormituksen lisääntymistä pitkään ilman näkyviä haittavaikutuksia. Pienissä järvissä kuormitustason suureneminen näkyy nopeampana rehevöitymisenä.
Merkkejä ovat leväkukinnat, uposkasvien häviäminen syvemmiltä alueilta, vesikasvien runsastuminen rannan läheisyydessä ja rantojen umpeenkasvu.
Myös kalaverkkojen, laiturien ja rantakivien limoittuminen, veden samentuminen ja ajoittainen löyhkääminen sekä kalojen makuvirheet voivat kertoa rehevöitymisestä.
Merkkeinä lisäksi kalaston särkikalavaltaistuminen, kalakuolemat sekä ahventen ja särkikalojen kasvun hidastuminen ja koon pienentyminen.