Elettiin kesää 1957.
Jouduin työmatkalle
Inarin koulua rakentamaan
Lapin lapsille Riutulaan,
tietämättömän taipaleen taakse.
Pitkospuut tuli tutuksi.
Reppu painoi selkää,
nuoruuden innolla patikoitiin.
Tuli tuttuja ystäviä
tuolla elämän varsitiellä.
Uula Mustan valitsivat
koululle kiinteistönhoitajaksi.
Uula oli entinen poromies.
Me ystävystyttiin Uulan perheen kanssa.
Juhannusaattona 1957 aikaisin,
Mustat ja Putilat,
käveltiin kohti Paadarjärveä
Mustien entistä kotia katsomaan.
Oli kävelty pari tuntia
kun Kaisa yhtäkkiä pysähtyi,
lausui: nyt met keitämmä luontokahvit.
Keikkaskeppi laitettiin
ja luontokahvit keitettiin.
Matka jatkui iloisissa merkeissä.
Kettujokivarressa
Sieppi Oskari pihallansa
tekemäänsä venettä tervasi.
Lapinvenemalli minulle uusi.
Perillä oltiin illansuussa.
Luontoäiti helli meitä.
Syömäkalat ehdittiin saada.
Mikä hieno Juhannus
ja elämänmyönteinen ystävyys.