”Minne menet?” kysyi mies tien vieressä. Katsoin hetken miestä: Hattu kallellaan, eläväisen ilme uteliaan olemuksen takana. Ajatus pysähtyi, kun mietin vastausta: ”Niin, kesää etsimään, kulkemaan, elämään – jossain piilossa se on ollut.”
”Kuuntele hetki, annan sinulle suunnat. Etsit ne paikat ja talletat ne mukaasi. On lämpöä, elämää; osaat vain etsiä ja kääntyä oikeaan suuntaan. Älä pysähdy, mene rohkealla mielellä, anna voimasi näkyä!” mies neuvoi.
Miehen ääni jatkoi poljentoaan: ”On tunteita, joita sinun täytyy jalostaa, tutkia. Viet ne ihmisten luokse. He tulevat kysymään, etsivät myös sitä elämän kesää, jota me kaikki tavoittelemme. Etsimme, pyörimme ympäriinsä kuin muurahaiset. Meillä kaikilla on muistoja: Niin kipeitä; niin rakkaita. Kuljettelemme niitä kohden sisimpämme pesää. Talvella ne ehkä uinuvat siellä lumivaipan alla. Kesä, se on ulottuvillasi – mene sen luokse!”
Mies katosi vastakkaiseen suuntaan. Otin ensimmäiset askeleet hänen neuvojensa mukaan. Päässäni alkoi muotoutua kesäisen maailma; kuin runo säe kerrallaan ja se vei mennessään.
Tuuli on ystäväsi, kun lähdet. Se nostaa purjeensa ja keinut mukana. Voit vaipua uneen ja sinua valmistetaan niiden unien aikana kohtaamaan maailma uteliaana. Jotta löydät jotain, on kysyttävä, on ymmärrettävä, mitä avattavien ovien takana on. Tuuli työntää apunasi juuttuneita ovia raolleen; otat vain rohkeasti askeleen ja työnnät maailman esiin. Jokaisen oven takana on oma pala elämää, avaa ne kaikki, jotka eteesi tulevat ja muista, miksi olet tullut ja mitä etsit.
Lämpö on matkaevääsi. Se sulattaa jäisen sisimmän ja laittaa purot virtaamaan elämän vettä. Se lämmittää, kun viima alkaa käydä päin ja tuntuu, että maailman kylmyys vie voimasi. Saat sitä paljon mukaasi, jotta voit jakaa ja pudottaa kulkemallesi polulle kasvuvoimaa. Pienet ihmistaimet odottavat sitä. Kasvaa kokonaisia ihmisten tunnemetsiä, kun lämpö saapuu. Metsistä huokuu elämän kiihkeä syke. Metsien puut huojuvat hiljalleen, lehdet kahisevat – elämän metsä kasvaa, luo uutta. Oksat kurottavat valoon; juuret etsivät vettä maan alta.
Valo leikittelee varjosi kanssa. Aurinko kiipeää korkealle ja poistaa varjosi melkein tyystin. Pimeys pakenee valon edessä. Kesä ajaa sen aina vain kauemmas horisontin taakse. Sinun ei tarvitse muuta kuin kulkea jäljessä kumppanisi kanssa. Olette valon maassa. Kesä on sen kaveri ja yhdessä ne suunnittelevat mielen leikkejä.
Ne leikit johdattavat hyppäämään kesäpäivänä kymmentä tikkua. Lapsuuden pihat piirtyvät eteenne: Tikut pomppaavat sinne tänne ja iloiset äänet kaikuvat kylän raitille lasten juostessa piiloon. Pikku töppöset kipittävät pensaan taakse, pyykkilakanoiden sisään ja laiturin alle kastelemaan varpaat. Mielen leikit etsivät piileskelijät yksi kerrallaan: Löytyy niin naapurin poika pisamapää kuin kesän vaalea lettityttö. ”Ne kaikki kesän lapset, minne lie matkanneet tässä maailmassa ?” kysyy ajatuksesi.
Mansikkapaikat avautuvat eteesi. Punaiset marjat odottavat ojan pientareella poimijoita. Lehmät katselevat uteliaana, kun lapset pujottavat mansikoita heinänkorteen. Kärpäset ja paarmat pörräävät pilvenä ympärillä. Lehmät huiskivat niitä loitolle hännillään. Sillä aikaa marjavartaat täyttyvät ”mansuista”.
Niiden sekaan pujotetaan muutama kypsä mustikka. Varovainen kuljetus kotiin alkaa. Lapset pudottavat marjat omalle lautasellensa ja sekaan maitoa sokerin kera. Sekoitus lusikalla ja sen jälkeen kesän herkku makuhermojen luokse. Marjamaito antaa voimaa kesälapsien leikkeihin. Nopea lautasen tyhjennys ja kirmaava joukko juoksee jo pihalla uimapaikkaa kohden.
Laineet liplattavat ihoa vasten pesten päivän pölyt ja hien pois. Mieli virkistyy: Ajatukset sukeltavat vedessä kalojen kintereillä. Sammakon mokkapäät väistävät rantavedessä juoksevia sisimmän pikku leikkejä. Onnen tunteet ratsastavat laineiden harjalla; pikku kätöset suitsivat aalloista hevosia ja lauma villivarsoja hoputtaa toistaan kesätunnelmassaan.
Varsoista muovautuu Pegasoksia taivaalle pilvien lomaan. Tuuli palaa luoksesi ja huomaat olevasi mukana jossain, mitä et voi millään ajatuksen voimalla estää tai ohjata. Istut Pegasoksen selässä ja pidät tiukasti kiinni sen harjaksista. Rakkaimpasi istuvat samassa parvessa vaeltavien utuisten hahmojen selässä. Tuuli vie teitä hiljalleen pilvien lomitse. Aurinko nostattaa maasta kimpoavalla voimallaan teidät yhä korkeammalle. Siellä avautuu näkymä, jota kukaan ei tiennyt näkevänsä. Kesän kauneus piirtyy eteenne ja jokainen tuntee, kuinka hiljalleen rauhoittuva laukka johdattaa mielen puhdistavaan uneen.
Kesäillasta alkaa kuulua laulua: ”Elämäsi, onnesi – se on tässä kesässä. Heittäydy sen vietäväksi. Ystäväsi ovat lähelläsi. Kesän valssi kutsuu. Antakaa sen keinuttaa toisianne – uudelleen, voimakkaammin… ”
Kesää etsimässä,