Pääkirjoitus
Kuusamon nuorten edustajiston jäsen Jonna Kokko ja varaedustaja Mirva Rontti tekivät kuntalaisaloitteen, jossa vaativat paikkakunnan yrityksiä jakamaan kesätyöpaikkansa oma-aloitteisuuden ja osaamisen perusteella, ei sukulaisuussuhteiden (KS 14.5.).
Ensimmäisen kesätyöpaikan saaminen on elämän käännekohtia, joka jää mieleen. Kesätyöpaikka on merkittävä askel aikuisuuteen. Ensimmäisen kerran nuori saa käyttöönsä rahaa, joka on itse ansaittu, ei äidiltä tai isältä saatua.
Ei ihme, että kesätyöpaikkojen saaminen puhuttaa nuorten keskuudessa. Kokko ja Rontti olivat rohkeita, kun nostivat aiheen julkiseen keskusteluun.
Hakijoita on enemmän kuin työpaikkoja, joten työantajien on pakko tehdä valintoja. Nuorten asettaminen järjestykseen on työnantajille erityisen vaikea tehtävä.
Jos työkokemusta ei ole, työantajan huomio kiinnittyy muihin asioihin. Kaikki lähtee siitä, että nuori on kohtuullisen kypsä aikuisten maailmaan. Pitää uskaltaa hakea töitä itse ja olla ajoissa liikkeellä. Pitää osata noudattaa työelämän perussääntöjä, kuten tulla ajoissa töihin. Perinteisillä kauniilla käytöstavoilla pääsee jo pitkälle.
Yläkoulujen ja muiden oppilaitosten opintoihin sisältyvät työelämään tutustumiset (tet-jaksot) ovat hyvä keino tulla tutuksi. Kaikenlainen harrastuneisuus ja yhteisvastuun kantaminen katsotaan eduksi. Jos nuori on ollut vetämässä kerhoa tai partiota, voi olettaa hänen myös olevan kypsä opettelemaan työelämää.
Äidin tai isän työpaikka on usein nuorelle helpoin tapa aloittaa työelämässä. Eikä siinä ole mitään pahaa, että työnantaja palkkaa myös työntekijöidensä lapsia. Olisi perin kummallista, jos perheyrityksissä yrittäjän omat tai työntekijöiden lapset pitäisi sulkea pois.
Sukulaisuus ei voi olla poissulkeva tekijä, mutta ei myöskään ainoa palkkaamisen peruste. Yksityiset yritykset tekevät ratkaisunsa parhaan harkintansa mukaan.
Julkisen sektorin, muun muassa kaupungin, kesätyövalinnoissa sukulaisuuden ei pidä vaikuttaa puoleen, eikä toiseen. Mahdollisimman monen nuoren on päästävä työelämään kiinni.