Kuusamon Erä-Veikkojen kunniapuheenjohtajaksi nimetty Sauli Pitkänen otti heti roolinsa mukaisen tehtävän patistelemalla seuran jäseniä sopimaan ristiriidat keskenään, eikä levittelemään niitä pitkin maailmaa. Juuri kunniapuheenjohtajalle sopii tällainen unilukkarin rooli.
Pitkäsellä on edelleen kattavat kontaktit sekä hiihtoliittoon ja sitä kautta myös kansainväliseen hiihtoliittoon. Seuran kevätkokouksessa hän totesi ”saavansa edelleen puheluja sieltä ja täältä”. Kontakteiltaan Pitkänen on saanut kuulla, että eräveikkolaisten keskinäiset kähinät ovat herättäneet kiusallista huomiota hiihtoliitossa.
Ei ole suurikaan yllätys, että urheiluseurassa tai muussa yhdistystoiminnassa syntyy ristiriitoja. Sama pätee kaikkialla Suomessa. Koillismaalla on tapauksia, joissa metsästysseura on joutunut jakamaan maansa riitelyn vuoksi.
Yhdistystoiminnan hienous – ja samalla heikkous – on siinä, että ihmiset tekevät sitä pelkästä henkilökohtaisesta intohimosta ja kiinnostuksesta. Urheiluseuraan lähdön motiivina on yleensä kiinnostus lajiin tai sitten lasten harrastuksien tukeminen. Kun toiminta pyörii vapaaehtoisuuden pohjalta ja väkeä on mukana runsaasti, kasvaa mahdollisuus, että päät kolisevat jollain nurkalla yhteen. Vapaaehtoistoiminnassa käskyvaltasuhteet ovat epämuodollisempia kuin työelämässä.
Pitkänen ei tarkentanut, millaista viestiä on eräveikkolaisten keskinäisistä kähinöistä saanut. Syyllisten etsiminen ei ole olennaista, ratkaisujen etsiminen on.
Ruka Nordic elää kohtalonhetkiä. On tärkeää, että seuraväki ja koko Kuusamo taistelee yhdessä rintamassa seutukunnalle niin tärkeiden kisojen puolesta. Jäsentenväliset, jos niitä edelleen on, on syytä hoitaa omassa pesässä. Kuusamolaisia on sanottu riitaherkiksi, mutta myös kuuluisaksi siitä, että tiukan paikan tullen rivit yhdistyvät, kun omia asioita pitää ajaa paikkakunnan ulkopuolella. Näyttäkäämme, että vanha legenda pitää kutinsa Ruka Nordicin kohdalla.