Vuotungin kesäillassa käy kuhina,
verhon takaa kuuluu vain jännittynyt puhina.
Sataako vettä, kuinkahan käy,
näyttelijöitä vielä ei näy.
Katsojat saapuvat sankoin joukoin,
kasvaa vain jono autoin.
Kohta on katsomo täynnä,
ei tuolia tyhjää näynnä.
Jännitys tiivistyy, nyt se alkaa,
Vuotungin kesäteatterissa nauru raikaa.
Tätä on puuhattu puolisen vuotta,
eikä ole tätä odotettu suotta.
Naurusta ei tänäkään vuonna loppua tule,
henki ei pihise, ilma ei kule,
kun vitsiä vääntää näyttelijäparvi,
liian nopeasti loppui, voihan harmi!
Toivottavasti ensi vuonnakin tulla saamme,
näytelmäperinnettä silloin taas nauttikaamme.
Kyläkulttuuria se on parhaimmillaan,
kun yhdessä vähän myös itsellemme naureskellaan.
Lopussa aina kiitos seisoo
ja tällä kertaa se sanoo:
kiitos näyttelijäporukka ja huoltojoukot,
muonamiehet ja talkooeukot,
kylläpä oli taas lystiä menoa,
ootte te kyllä kovaa tekoa!
Kiittäen kaikkien katsojien puolesta
