Oletko sinä kiltti? Tai oletetaanko sinun olevan sitä, minä olen, teen kaiken mitä minun toivotaan tekevän, vaikken aina haluaisikaan tehdä niin. hoidan velvollisuuteni. Mikähän meitä kilttejä vaivaa? Meiltä puuttuu oma tahto, emme osaa sanoa ei.
Jos vaikka emme halua olla jonkun ystäviä tai emme halua käydä jonkun luona, käymme silti, koska olemme niin velvollisuudentuntoisia. Kuinkahan paljon sitä onkaan? Vaikka meitä olisi kohdeltu kuinka epäoikeudenmukaisesti tahansa. Unohdamme sen, koska haluamme hyväksyntää. Jos emme saa sitä, se on kuin pieni kuolema. Emme osaa tehdä niin kuin itse haluaisimme, ehkä emme itsekään tiedä sitä.
Muna kanaa opettaa, onneksi lapsemme ovat siinä suhteessa paljon viisaampia, he tekevät mitä tahtovat, eivätkä yhtään enempää esim. meidän vanhempien suhteen. Olen kuullut sanonnan, että lapset ovat vapaita, kun vanhemmat ovat nukkuneet ikiuneen. Tämä taitaa olla tosi asia. Meidän tulisi hyväksyä se, meillä kaikilla ei totisesti ollut onnellista lapsuutta. Jos olemme toteuttaneet sen omien lastemme kohdalla, niin hyvä se.
Valitettavasti toistamme joskus vanhempiemme virheitä, tämä on tosi asia, vaikkemme aina edes tiedosta sitä. Itse yritän kohdella lapsiani tasapuolisesti, toinen ei ole parempi kuin toinen, vaan kaikki ovat yhtä rakkaita.Riippumatta niin sanotusta menestymisestä tai sukupuolesta, minullehan tämä on helppoa, koska kaikki viisi lastani ovat tyttöjä. Vaikka totuuden nimissä ehkä tämä nuorin saa tiettyjä vapauksia kuin nyt jo aikuiset lapseni onhan hän tätä nykyä ainokaiseni. Hän sanoikin, ettei muuta koskaan kotoa pois, nähtäväksi jää. Niin maailma muuttuu Eskoseni ja me ihmiset myös, toivottavasti.
