Kiona Teye nappasi Na­pe­ro-Fin­lan­dian – raati: ta­ri­nois­sa kor­kea­ta­sois­ta fan­ta­siaa ja ava­ruus­seik­kai­lua

Oululainen Kiona Teye voitti tämän vuoden Napero-Finlandian sadullaan Kirjeitä Auringolta.

Kuva: Petri Markkanen

Napero-Finlandian voittaja on oululainen Kiona Teye. Hänen satunsa on nimeltään Kirjeitä Auringolta. Teye osallistui kilpailuun vanhempien eli 5-6 luokkalaisten lasten sarjassa.

Teyelle kilpailun voitto tuli yllätyksenä.

– En yhtään osannut arvata, että voitan kilpailun. Tämä tuntuu tosi hyvältä, Teye kertoo.

Voittajasatu syntyi kirjoittajan mukaan nopeasti.

– Kirjoitin muutaman tunnin koulussa ja pari tuntia kotona. Ei se ollut kovin vaikeaa, kun siinä pääsi alkuun, Teye kertoo.

Teye kertoo kirjoittavansa paljon tarinoita vapaa-ajallaan.

– Kirjoitan aika paljon fantasiaa, mutta todenmukaisemmin.

Napero-Finlandia on Päätalo-instituutin vuosittain järjestämä sadunkirjoituskilpailu peruskoulun 1-6-luokkien oppilaille. Kilpailun tarkoituksena on kannustaa lapsia lukemisen ja kirjoittamisen pariin. Palkinnot jaetaan vuosittain Sadun päivänä 18.10.

Tänä vuonna Napero-Finlandiaan osallistui kaikkiaan 2 547 satua. Sarjaan I (peruskoulun 1-2 luokat) osallistui 506 satua, sarjaan II (peruskoulun 3-4 luokat) 1206 ja sarjaan III (peruskoulun 5-6 luokat) 835 satua. Arvioinnin esiraatina toimivat viime vuosien tapaan Oulun Yliopiston kirjallisuuden opiskelijat FM, kirjallisuuden tutkija Myry Voipion johdolla. Päätuomarina toimi kirjailija, kansanedustaja Niilo Keränen, kuten koko Napero-Finlandian 26-vuotisen historian ajan.

Esiraadin puheenjohtaja, lasten- ja nuortenkirjallisuudentutkija FT Myry Voipio ja kilpailun päätuomari kirjailija, kansanedustaja Niilo Keränen.

– Tänä vuonna satujen aihe oli vapaasti valittavissa ja se näkyikin: satuja oli perinteisistä saduista moderneihin scifisatuihin. Varsinkin pienimpien lasten saduissa oli myös avaruusseikkailuja, toisaalta runsaasti myös eläinsatuja. Jostakin syystä tämänvuotisissa saduissa esiintyi - kaikissa sarjoissa - runsaasti yksisarvisia; lieneekö jokin yksisarvis-esiintymä ollut esillä netin tai TV:n ohjelmistossa? Useinhan lapset kirjoittavat sadun sitä mitä he ovat viime aikoina nähneet, kuulleet tai lukeneet. Tämä oli erityisesti nähtävissä kymmenkunta vuotta sitten Harry Potter -buumin ollessa kuumimmillaan, aprikoivat tuomarit.

– Toki Potter-tyyppisiä seikkailuja esiintyi tänäkin vuonna. Samoin mukana oli seikkailukertomuksia, kertomuksia omista harrastuksista, eikä sadunomaisuus kaikissa kertomuksissa ollut kovinkaan vahvasti esillä.

Lapset eivät käsitelleet pelkästään sadun maailman asioita, aihepiiriin tuli hyvinkin arkisia ja jopa vaikeita asioita.

– Saduissa ja kertomuksissa käsiteltiin myös vakavia ja dramaattisia aiheita. Kuolema, jopa itsemurhat ja laajat tuhot tai vihollisten tuhoamiset sekä rakastumisen suuret tunteet näkyivät monissa isoimpien lasten kirjoituksissa. Erityisesti monet näistä kirjoituksista olivat pikemminkin novelleja kuin satuja. Yksinäisyyden teema oli myös esillä kaikissa sarjoissa ja siihen teemaan dramatiikkaa oli yhdistelty muutamissa hienoissa teksteissä.

Pienimpien lasten teksteissä esiintyi runsaasti eläintarinoita, mutta myös tavallisia arkiaskareita, kotia ja koulua. Perinteiset tontut, noidat, keijut ja maahiset saivat sijansa kaikissa sarjoissa, mutta jo II-sarjassa mukaan tulivat portaalit (joissa siirrytään ajasta tai paikasta toiseen), erilaiset pelastus- ja etsintäsadut sekä (Napero-Finlandian sääntöihin nähden) ylipitkät seikkailusadut. Isoimpien sarjassa taidokkaat ja johdonmukaiset, usein ylipitkät, seikkailusadut edelleen korostuivat.

– Satujen taso, erityisesti II-sarjassa, oli ehkä tavallista korkeampi. Sekä II- että III-sarjoissa palkittujen ja kunniamaininnan saaneiden satujen ulkopuolelle jäi iso joukko hienoja ja erinomaisia satuja. Hyviä kirjoittajia on siis paljon enemmän kuin palkittavien listasta voisi päätellä ja ulkopuolellekin jääneiden kannattaa jatkaa kirjoittamisharrastusta.

Kirjailijaksi aikova Kiona Teye kertoo, että kirjoittaminen ja kirjallisuus ovat hänelle tärkeä ilmaisukeino. Hän on pohtinut kirjoittamisen vaikuttamiskeinoja.

– Se on taidetta, jolla saa aikaan lukijassa tunteita, vaikka ne ovat pelkkiä sanoja.