Taivalkoskella iski kipinä mäkihyppyyn.
Näin muistelee maailmanmestari Tapio Räisänen.
– Mutta minulla ei ole aavistustakaan, mistä kipinä hyppäämiseen syttyi. Muistan nuoruudesta sen, että kaikki koulukirjat olivat täynnä piirtämiäni hyppääjien kuvia.
Uran alkutaipaleella Räisänen hankkiutui Tyrävaaralta kyläkeskukseen.
– Nuoruuden tavoite oli päästä kerran SM-kisoihin hyppäämään. Silloin kylällä oli paljon hyviä hyppääjiä, joita pidin esikuvanani.
Lopulta Räisänen huomasi olevansa ainoa mäkihyppääjä Taivalkoskella.
– Sitten muutin Lahteen, jossa harjoittelin hyvin. Sen jälkeen muutin Ouluun, sillä siellä oli hyvät hyppääjät ja valmentajat. Tuosta ajasta tulikin tärkein jakso urani kannalta.
Räisänen viittaa Oulun Raksilassa olleeseen 24 metrin mäkeen, josta hän teki valtavan määrän toistoja 1960-luvun loppupuolella.
– Hyppäsin yhden talven aikana mäestä 2 000 hyppyä. Siinä luotiin pohjat tulevaisuudelle. Se oli minun uran tärkein talvi. Ihmettelen jatkuvasti, miksi mäkihyppääjät eivät nykyisin harjoittele enemmän pienistä mäistä.
Uran loppupuoli sujui Kajaanissa ja Räisänen lopetti kilpailemisen vuoden 1980 Lake Pladicin olympialaisten jälkeen, joihin hän ei enää päässyt mukaan.
– Siihen aikaan oikeastaan kukaan ei hypännyt enää yli 30-vuotiaana, joten lopettamispäätös oli minulle helppo.