”Oulankajoelta löytyy rauha. Mutta Oulankajoki ei jätä rauhaan: sinne palaan yhä uudelleen ja uudelleen”, kertoo Pirkko Siikamäki tuoreen Oulankajoki-kirjan esipuheessa. Siikamäen ja Paavo Hamusen yhteistyönä syntynyt teos on näyttävä ja muhkea tietopaketti Oulangan ystäville ja sen luonnosta kiinnostuneille. Siikamäki siteeraa Reino Kalliolaa: ”Kestävä rakkaus edellyttää aina kohteensa tuntemista.”
Tekijöiden työnjakoa ei ole kirjoitettu selvästi auki, mutta esipuheen minä-muodosta voidaan päätellä Siikamäen kantaneen päävastuun teoksen tietosisällöstä. Hän on koonnut ja yleistajuistanut kirjaan valtavan määrän Oulankaa koskevaa tietoa. Työn ja harrastusten myötä karttunut syvä perehtyneisyys ja tunneside seutuun ovat epäilemättä olleet hyvä lähtökohta urakalle.
Oulankajoki näyttäytyy teoksessa alaotsikon mukaisesti muutoksen virtana. Luonnon muuttumista ja maiseman kerroksellisuutta tarkastellaan monesta näkökulmasta, eri tieteiden lähestymistapoja yhdistellen, hyödyntäen niin kovaa tutkimusdataa kuin maallikkotietämystäkin. Kertomuksellisia aineksia ammennetaan seudun tutkimushistoriasta, kansatieteellisistä aineistoista ja matkakuvauksista. Kaunokirjalliset sitaatit ja mietelmät maustavat täyteläistä kokonaisuutta. Paikallisia tekijöitä nostetaan kauniisti esiin: teos alkaa Ebba Ahosen runolla ja päättyy Reino Rinteen pohdintoihin.
Lähdeviitteitä ei ole tekstiä raskauttamassa, mutta hyvä hakemisto ja kuvaileva kirjallisuusluettelo kuuluvat toki asiaan. Lisäksi lukija johdatetaan internetistä löytyvän lisätiedon äärelle qr-koodien avulla. Näin kokonaisuuteen on saatu sisällytettyä mm. videoita ja Oulangan parhaat palat karttapalveluun sijoitettuna. Ratkaisu on mielenkiintoinen, joskin verkko-osoitteiden pysyvyyteen liittyy riskejä. Ainakin yksi toimimaton qr on valitettavasti pujahtanut mukaan. Pieni hakuominaisuuksiin liittyvä puute löytyy myös sisällysluettelosta: miksi (usein varsin laajat) tietolaatikot eivät näy siinä mitenkään?
Kustantajan luokituksessa Oulankajoki on valokuvakirja. Yksi mahdollinen lukutapa onkin toki nauttia kuvista valokuvataiteena. Hamunen on luontokuvauksen ammattilainen ja Siikamäki harrastanut lajia vuosikymmeniä. Tämä näkyy upeissa otoksissa, joille kirjan formaatti, taitto ja laadukas painojälki tekevät oikeutta.
Kauniit kuvat palvelevat myös teoskokonaisuutta. Ne todistavat tekstin sanomaa Oulangan luonnon ainutlaatuisuudesta ja monimuotoisuudesta ja kutsuvat ihmettelemään sitä myös omin silmin. Kuvituksen tuottamaan esteettiseen elämykseen sekoittuu oivaltamisen iloa, kun se onnistuu kirkastamaan tietosisältöä. Tässä mielessä esimerkiksi ilmakuvat ovat kiinnostavia: tavan tallaajalle ne avaavat uuden näkökulman Oulangan pinnanmuodostukseen. Myös vanhojen valokuvien rinnastaminen uusiin otoksiin samasta maisemasta toimii hyvin muutoksen havainnollistajana.
Vaikka teos on visuaalisesti houkutteleva ja siinä on runsaasti kuvia, karttoja ja graafeja leipätekstiä rikkomassa, on tietomassan sulattelussa haastetta lukijalle. Tarinallistaminen on trendikäs väline tietokirjoittamisessa ja tieteen popularisoinnissa. Kirjan alussa häivähtää Oulangan topografian uuvuttama patikoitsija, mutta sitten hän katoaa. Olisiko tekstiin rakennetun kokijan kautta voinut luoda samastumispintaa aiheisiin ja viekoitella laiskempaakin lukijaa nojatuoliretkeilyyn? Tällaiseen kikkailuun Siikamäki ei kuitenkaan sorru, vaan luottaa lukijan peruskiinnostukseen ja melko neutraaliin, sujuvaan asiatyyliin.
Muutos teoksen kantavana teemana tuo siihen toki dramaattista perusjännitettä. Muutos voi olla maankuoren liikehdintää vuosimiljoonien saatossa, jokiuoman kaarteiden elämistä tai lajiston reagointia muuttuviin elinympäristöihin. Muutos voi toteutua enemmän tai vähemmän vauhdikkaasti: Rytilammen kymmenpiikkien aivojen surkastumisena tai ryöppyävänä kevättulvana. Entä mitä muutoksesta seuraa? Meneekö itäraja uusiksi? Minne melojat rantautuvat, kun Jäkälämutkanlampi lähivuosina kuroutuu umpeen?
Myös ihmistoiminnan jälkiä löytyy Oulangalta. Luonnonkäytön ja kansallispuiston historian osalta teoksen sisältö on osin tuttua Kuohujen keskeltä kansallispuistoksi -kirjasta (2006). Ajankohtaista antia on erilaisten seuranta-aineistojen pohjalta tapahtuva luonnon nykytilan ja viime vuosikymmeninä tapahtuneiden muutosten kuvaus. Vuoden keskilämpötila on noussut Oulangalla enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Erityisesti alkutalvet ovat lauhtuneet ja lumipeitteinen aika lyhentynyt. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on häkellyttävän nopea verrattuna teoksen alussa kuvattuihin, Oulangan luontoa muovanneisiin geologisiin prosesseihin ja jääkausien myllerrykseen. Sitä sopii miettiä.
