Kirja kou­lu­maail­man ku­lis­seis­ta – "Kaikki opet­ta­jat eivät var­mas­ti tykkää osasta kirjan hah­mois­ta"

– Uskon, että uusi romaanini herättää keskustelua, kertoo Petri Vartiainen.

Kuva: MikkO Halvari

Miehen ryhti ilmestyy uuden lukuvuoden alussa elokuussa.

Kuva: otava

Arin vaimo väittää, että Ari ajattelee enemmän oppilaita kuin omia lapsiaan. Eikä hän ole aivan väärässä. Arin appiukko on eläkkeellä oleva opettaja. Hänen aikanaan asiat olivat yksinkertaisia. Oli koulu, jossa opettajaa toteltiin. Oli Neuvostoliitto. Mutta sitten molemmat romahtivat.

Ari turhautuu ja päättää tehdä jotakin vaarallista: uhmata opetussuunnitelmaa.

Kuusamolaisen Petri Vartiaisen toinen kirja, Miehen ryhti, ilmestyy elokuussa. Otava julkaisee koulumaailmaan sijoittuvan romaanin sopivasti uuden lukuvuoden alkuun.

Uuden romaanin päähenkilönä jatkaa Vartiaisen esikoisteoksesta, Isäasentoja-kirjasta tuttu Ari. Ari on opettaja, isä ja aviomies tässä järjestyksessä.

Peruskoulu on kasvattanut opettajan, jonka marttyyrius ei tunne ylitöitä eikä työaikoja, sillä pakolliseksi idealisoitu kutsumus sumentaa terveen järjen.

– Kirja käsittelee nykykoulun tilaa. Päähenkilö tuntee olevansa puristuksissa muuttuneen koulumaailman kasvavissa vaatimuksissa yhtä aikaa, kun pitäisi olla myös perheenisä ja aviomies, Vartiainen kertoo.

Koulumaailma on Vartiaiselle erityisen tuttu. Hän työskentelee äidinkielen opettajana ammattiopistossa.

Muuttunut koulumaailma vie siellä työskenteleviltä ihmisiltä koko ajan enemmän tilaa elämästä. Koululta vaaditaan yhä suurempaa kasvatusvastuuta ja vanhemmat tuntuvat sysäävän heille kuuluvia tehtäviä koululle.

– Vanhemmat ajattelevat, että esimerkiksi käytöstapoihin liittyvät asiat opetetaan koulussa. Eletään itsekeskeisemmän kulttuurin aikaa, oppilaat vaativat enemmän ja kuvitellaan, että koulu on palvelu.

Näistä syntyy ristiriita, josta romaani lähtee liikkeelle.

Samaan aikaan Miehen ryhti tuo vinon huumorin täyttämät terveiset opettajainhuoneen kulisseista. Opettajien pään päällä leijuu edelleen tietynlainen kansankynttiläideaali, jonka Vartiainen kirjassaan repii turkkamaisin ottein palasiksi.

– Kaikki opettajat eivät varmasti tykkää osasta kirjan hahmoista. Opettajainhuoneen miesopettajat muodostavat tarinassa juttuporukan, jossa nykyopetuksen tilaa käydään läpi aika kyynisestikin. Vaikka välillä kärjistetään, on se kuitenkin myös rehellinen kuvaus koulumaailmasta.

Historiallista syvyyttä romaaniin tuo Arin appiukko, eläkkeellä oleva opettaja. Nykyopettajat pyrkivät pitämään ryhtiä yllä edellisten sukupolvien opettajien tapaan, mutta taakka on raskas. Pitää olla kasvattaja ja välillä myös vanhemman korvike.

Kirjallaan Vartiainen nostaa esiin koulumaailmassa meneillään olevaa muutosta, digitalisaatiota ja sähköisten opiskelumenetelmien joukkomarssia.

– Digitalisaatiossa on varmasti hyvää, mutta myös monta huonoa puolta. Kun Pisa-huurua raaputettaisiin vähän ikkunasta, niin nähtäisiin, kuinka monet perustaidot ovat rapautumassa muun muassa äidinkielessä ja matematiikassa.

Hyvät oppilaat oppivat ja edistyvät oli opiskelun tapa mikä hyvänsä, mutta mitä tapahtuu heille, joilla jo entuudestaan on heikommat oppimistaidot.

– Olisi mietittävä tarkkaan, muutetaanko koulua pedagogisin ehdoin, vai koska teollisuus ja kuluttajat niin vaativat. Pelivalmistajat ovat mielellään tuomassa pelioppimista kouluihin, mutta onko vaarana, että se koukuttaa tietyt oppilaat vääriin asioihin, Vartiainen miettii.

Minä-muotoon kirjoitetussa romaanissa seurataan reilun puolen vuoden mittaista ajanjaksoa lukuvuodesta.

– Kirjaan en ole kirjoittanut oikeita henkilöitä, mutta väkisinkin ihmiset ovat tunnistavinaan tiettyjä piirteitä. Kukaan kirjailija ei elä tyhjiössä, vaan kaikki ympärillä tapahtuva on materiaalia.

Isäasentoja-kirjan tavoin uuden kirjan lukijat pääsevät nauttimaan tiiviistä ja hiotuista lauseista, jotka ovat paikoin kuin aforismeja tai säkeitä runosta.

Ensimmäinen versio Miehen ryhdistä oli valmiina jo pari vuotta sitten esikoiskirjan ilmestyessä.

– Kustannustoimittaja on ollut lukemassa kirjoitusta heti alusta asti, toisin kuin oli Isäasentoja-kirjan kanssa. Kirjoittamiseen on tullut kokemuksen myötä ammattimaisempi ote. Saa aikaan valmiimpaa tekstiä.

Uutta tekstiä on syntymässä nytkin, kolmatta varten.