Keskustalainen ja kempeleläinen Juha Sipilä oli Suomen pääministeri neljä vuotta 2015-2019. Ajan hengen mukaisesta nopeasti kierrosta kertonee, että entinen Kalevan päätoimittaja, Julkisen sanan neuvoston entinen puheenjohtaja ja politiikan kirjailija Risto Uimonen pyöräytti möllärin myllystään hetiokohta kun uusi Antti Rinteen hallitus oli aloittanut työnsä.
Juha Sipilä otettiin Suomessa vastaan uudenlaisena poliitikkona. Ura yrityselämässä ja suoraviivainen insinöörilogiikka viehätti tunkkaiseen ja sullemulle-politikointiin tympääntyneitä kansalaisia.
Iloa ja riemua ei kestänyt kauan, kun Sipilä osoittautui varsin oikeisto-liberaalin elinkeinopolitiikan kannattajaksi ja vastaan asettuikin oppositiopuolueiden rinnalle mm. ay-liike. Joitakin ilahduttavia asioita Sipilä kuitenkin suosion kääntymisen jälkeen listaa. Yksi niistä on tulos kunnallisvaaleissa muun muassa Kuusamossa. Pohjoinen tulee mainituksi kirjassa varsin harvoin, ottaen huomioon sekin, että kyse on sentään puolankalais-kempeleläisestä henkilöstä. Yksi näistä viittauksista on Sipilän lahja Ranskan presidentti Emmanuel Macronille: RoPs:n pelipaita. Idean takana oli toimittaja Helena Petäjistö, joka tiesi Macronin keräävän paitoja. Tosin hehkutus maailman pohjoisimman liigajoukkueen paidasta menee ehkä hieman ohi, sillä ainakin Norjan Tromssassa on myös sikäläistä Elietserietä pelaava joukkue.
Sipilä toi kuitenkin uudenlaisia käytöntöjä hallitustyöskentelyyn. Strategisessa johtamisessa tavoite oli tulos, ei niinkään se miten siihen päästään. Tätä ei kovin moni vieläkään ole havainnut. Keinot saattoivat siis vaihtua, mutta tavoite ei. Tämä tuli hyvin esille muun muassa kilpailukykypainissa. Sipilä oli valmis luopumaan ja vaihtamaan keinoja.
Sipilän suuret asiat: sote, kilpailukyky, sininen hallitusjatko ja seikkailut Ylen kanssa jättävät varjoonsa saavutukset. Sipilän kaudella talous kääntyi nousuun, työllisyystavoitteet täyttyivät ja vastoin yleistä kuvaa Sipilä oli myös aktiivisin pääministeri kansanvälisillä areenoilla. Tämän toi esille myös presidentti Sauli Niinistö. Niinistön kanssa yhteistyö oli muutenkin lopulta varsin mutkatonta.
Eikä Sipilä olisi pragmaattinen insinööri, ellei hän olisi hallituskauden lopulle tehnyt vielä ennakoimattoman liikkeen. Soten kaaduttua Sipilä marssi eroilmoituksen kanssa presidentin luo. Toisaalta siinä kätevästi vapautui myös puolueen puheenjohtaja vaalityöhön.
Kirja luo kuvan Sipilästä varsin terävänä johtajana, joka uskoo vakaasti selityksen voimaan. Jos omassa puolueessa joku niskoitteli, niin Sipilä keskusteli hänen kanssaan, jos niskoittelija oli naapurihallituspuolue, niin informointi näytti auttavan. Kirja avaa monia asioita, jotka ulkopuolisten silmin ovat näyttäneet kenties erikoisilta, mutta Sipilän nyt kertomana aivan loogisilta.
Lue koko arvio Koillissanomien printtilehdestä tai näköislehdestä.