Liisa Jaakonsaarta voi luonnehtia puolikoillismaalaiseksi, siksi hyvin hän on mieltynyt Taivalkoskella sijaitsevaan vapaa-ajan asuntoonsa. Siksi ei olekaan ihme, että Koillismaa vilahtaa pariinkin otteeseen Jaakonsaaren kirjoittamassa tarkoitus-kirjassa. Ensimmäisen kerran kun Jaakonsaari kertoo yhteistyöstään oululaisen Matti Ahteen, joka myös on demari, kanssa. Ahde oli Suomen ensimmäinen ympäristöministeri ja hanke Iijoen suojelemiseksi aiheutti alueen valtapuolueessa Keskustassa kovaa ja säälimätöntä vastustusta.
– MTK suorastaan raivosi suojeluohjelmista, vaikka Oulun läänin alueella oli Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton toimesta päästy monista kiistakysymyksistä yhteisymmärrykseen.
Jaakonsaari tuki Ahteen valitsemaa linjaa, mitä ihmeteltiin.
– Minulle se oli itsestään selvää, koska olin ajanut samoja asioita. Minulle jopa vihjailtiin vaalituloksesta, jos reivaisin ympäristöpoliittista linjaani. se taisi olla ensimmäinen ja viimeinen vaalirahoitukseen ja korruptioon liittyvä ehdotus, joka minulle on esitetty, selvittää Jaakonsaari kirjassaan.
Toisen kerran Koillismaa tulee esille, kun Jaakonsaari arvioi matkailun merkitystä.
– Esimerkiksi Taivalkoskella, Kalle Päätalon tekopitäjässä oleva Saija on saanut siivun saksalaisista matkailijoista ja retkeilijöistä.
Jaakonsaari ehdottaakin, että Visit Finland voisi alkaa mainostaa kylmyyttä, ei pelkää talvea, vaan myös loka-marraskuun ja toukokuun kirpeitä päiviä.
– Puhdas ilma ja vesi, luonnonvesien kala ovat Suomelle enemmän kuin Norjalle öljy.
Liisa Jaakonsaari on toiminut muun muassa työministerinä, ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana, kansanedustajana ja europarlamentaarikkona.
Liisa Jaakonsaari valittiin kansanedustajaksi ensimmäisen kerran vuonna 1979. Euroopan parlamentin jäsen hän on ollut vuodesta 2009m lähtien.
Kirjassaan Jaakonsaari avaa muutamia tapahtumia hieman laajemmin kuten niin sanotun Liisan listan taustaa tai Euroopan unionin direktiivien ajatusta kuten surullisenkuuluisaa kurkkudirektiiviä. Sujuvasanaisesta kirjasta on kuitenkin turha odottaa poliittisia paljastuksia. Kirja on enemmän politiikasta luopuvan filosofinen ja eettinen ajatelma. Etiikka nousee sille muun muassa kun Jaakonsaari pohtii pakolaiskriisin syitä ja tapahtunutta.