Tänä syksynä on ilmestynyt runsaasti mielenkiintoista uutta Kuusamo-aiheista kirjallisuutta, joka on ollut mieluista luettavaa paluumuuttajalle. Viimeisin on Leo Koutaniemen uusin kirja ” Pitkin poikin Kuusamoa”. Harva tiedemies osaa popularisoida tutkimuksiaan mutta Leksalla on tällainen taito. Kirjassa on mielenkiintoisia kertomuksia Kuusamon ja Paanajärven ja Tavajärven luonnosta ja asioista, mukavasti luettavassa muodossa. Hienot kuvat ja piirrokset nostavat edelleen teoksen ansioita.
Kuusamo ja varsinkin Oulanka ja Paanajärvi ovat olleet tieteellisen tutkimuksen kohteena jo 1800-luvun puolivälistä saakka. Alueella kulki monenlaisia tutkijoita ja kansa antoi heille omat nimityksensä: kasvitieteilijät olivat ruohoherroja, geologit kiviherroja ja perhosten keräilijät räkkäherroja.
Oulangan kansallispuiston tulo 1956 ja Oulangan biologinen aseman perustaminen 1966 lisäsivät luonnontieteellisen tutkimuksen intensiteettiä ja tasoa Kuusamossa. Vireimmillään tutkimukset Kuusamon alueen luonnosta olivat 1970-80-luvulla.
Leo Koutaniemi on yksi tuotteliaimmista Kuusamon tutkijoista ja hänen maantieteen-geologian alan tutkimukset ovat tuoneet runsaasti tietoa Jääkauden jälkeisistä asioista etenkin Oulankajoella. Kun kulku Paanajärvelle avautui 1989 oli hän mukana ensimmäisessä sodan jälkeisessä tutkimusretkikunnassa. Kaiken kaikkiaan Leksa on tehnyt Paanajärvelle-Tavajärvelle yli 30 tutkimusreissua.
Nyt julkaistussa omakustannuskirjassa on 12 mielenkiintoista lukua, jotka on koostettu kirjailijan aikaisemmista tutkimuksista ja kirjoituksista. Mukana on hienoja nelivärikuvia ja erinomaisen havainnollisia piirroskuvia tukemassa tekstiä. Teksti on sujuvaa ja ymmärrettävää, tutkijoille niin tavanomaista munkkilatinaa ei esiinny.
Mielenkiintoinen osa kirjassa on Paanajärven pumppuvoimalan tapaus. Yksi episodi Paanajärven historiassa oli suuren pumppuvoimalan rakentamissuunnitelma suurin piirtein järven puoliväliin Sirkelän matalikon kohdalle 1980-luvun lopulla. Hankkeessa olivat mukana sähköherrat niin Suomen kuin Karjalankin puolelta.
Tarkoituksena oli, että Paanajärven vettä pumpattaisiin ylös kukkulan päällä olevaan yläaltaaseen yöllä miljoonia litroja ja valutettaisiin putkea pitkin alas turbiinien kautta päivällä kun sähkön tarve Pietarissa on suurin. Tarkoituksena oli tehdä pato järven poikki ja pumpata vesi törmän päällä olevaan Nieriäisjärveen. Sähköä olisi kyllä syntynyt, mutta järven ekologia olisi muuttunut samoin kuin Kuusamon puolella olevien Oulanka- ja Kitkajoen luonto. Samalla olisi sanottu hyvästit Oulanka-Kitka-Kuusinkijoen taimenkannoille.
Vettä olisi humputettu voimalassa ylös alas jopa 365 kertaa vuodessa. Asiasta nousi sekä Suomen että Karjalan puolella semmoinen meteli, että hankkeesta luovuttiin ja loppukähinöissä perustettiin Paanajärven kansallispuisto.
Avainsanoja Pitkin poikin Kuusamoa kirjasta: tieteen popularisointi, pitkinmaiseen, poikkimaiseen, Oulanka, tykky, valkea tie Oulu-Kuusamo-Vienanmeri, kylmän kasautuminen, Paanajärven maagiset neljä metriä, evakkoon sodan jaloista, turismi, kansallispuistot.
