Pääkirjoitus
Kuusamossa 35 vuoden pappisuran tehnyt kirkkoherra Veli-Matti Koivuranta jää eläkkeelle ensi vuonna. Kuusamolaiset pääsevät valitsemaan seuraajaa suoralla kansanvaalilla, kuten vuonna 2007, kun Koivuranta valittiin virkaansa.
Koivurannan seuraaja on järjestyksessään 23. kirkkoherra Kuusamon seurakunnan 1600-luvulta alkaneessa historiassa.
Kuusamon seurakunnan satojen vuosien jatkumossa Koivuranta jää historiaan murroskauden paimenena. Mylläkkä jatkuu hänen seuraajansa aikana. Kirkko on joutunut ja joutuu jatkossakin sopeutumaan vähenevään jäsenmäärään Kuusamossa ja koko Suomessa.
Evankelis-luterilainen kirkko on valtakunnallisesti menettänyt 300 000 jäsentä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suunta alaspäin on kulkenut yhtä jalkaa kiihtyvän muuttoliikkeen kanssa. Maalla kirkkoon halutaan yhä kuulua, mutta Helsingissä on alueita, joissa kirkkoon kuuluu alle puolet väestöstä. Koska muuttoliike kaupunkeihin ei ole laantumassa, jatkunee maallistumisen kierre edelleen. Kirkon kannalta yhtälö on hankala.
Kansankirkon tunnusmerkkeihin kuuluva ”katto on korkealla ja seinät leveällä” -ajattelu näyttää olevan jonkinlaisessa kriisissä. Kirkon konservatiivit ja liberaalit sietävät yhä huonommin toisiaan. Liberaalit pitävät kirkkoa liian vanhoillisena ja konservatiivit liian vapaamielisenä. Kirkko menettää jäseniään molemmista ryhmittymistä, kun kirkon opillisesta suunnasta on hyvin erilaisia käsityksiä.
Koivurannan seuraaja kohtaa kirkon valtakunnalliset haasteet yhdistettynä maalaisseurakunnan ominaispiirteisiin. Kuusamossa kirkosta eroaminen ei ole suurin ongelma. Valtuuston puheenjohtaja Jaakko Heikkinen on huolestuneempi kastettujen lasten määrästä, joka on jo pienempi kuin kuolleiden määrä (KS 3.12).
Hengellisen perustehtävän lisäksi seurakunnan kenties tärkein tavoite on tavoittaa ihmiset heidän arjessaan. Jos kirkkoa ei koeta läheiseksi, kynnys eroon mataloituu.