Ihan ei millään pahalla, vaan asiallisesti on todettava vastineeksi Seppo Ervastille hänen kirjoitukseensa (17.6), että kuten jo aiemmassa tuli ilmi ja myös viimeisemmässä kirkkovaltuuston kokouksessa todettiin, niin kirkkovaltuusto, ei siis kirkkoneuvosto, lopullisesti päättä kirkkovaltuustoaloitteiden käsittelyn. Tämän totesi myös kirkkovaltuuston puheenjohtaja Jaakko Heikkinen (kesk.) ja viime kirkkovaltuustossa pyysi anteeksi tätä menettelyvirhettä aloitteiden kohdalta. Ja mitä keskustelussa olleeseen kirkon ristin väriin tulee, niin kuten kirkkovaltuuston suurimman ryhmän edustaja kirkkovaltuuston puheessa totesi, niin väriä voidaan harkita muutettavaksi seuraavan remontin yhteydessä.
Tämä on hyvä näkemys, ja osin mielenkiintoinenkin sillä olin jo ennen aloitettani, siis heti viime seurakuntavaalien jälkeen puhelimessa esittänyt saman esityksen valtuuston puheenjohtajalle, koska juuri tuolloin risti oli remontissa, Esitin että eikö sen voisi muuttaa valkoiseksi kuten se on suurimmassa osassa maailman kristillisissä seurakunnissa. En siis halunnut tehdä asiasta ensin valtuustoaloitetta ja toivoin että asiaa pystyttäisiin käsittelemään myös ilman valtuustoaloitteen ”poliittista leimaa”. Ja yleisesti totean, että olisi toivottavaa, että pappisstatuksen omaavat henkilöt näkisivät seurakunnassa hieman avarammin muutkin kuin pelkät omat hengenheimolaiset, ja ymmärtääkseni meillä kellään ei ole oikeutta tuomita ketään.
Ja edelleen maallikkona uskon Jeesuksen sanojen – että se joka minuun uskoon näkee pelastustumisen kirkkauden - tarkoittavan sillä kirkkaudella valkoista, ei punaista valoa, varsinkin, kun se symbolisesti loistaa ristissä pimeässä yössä kaupungin yllä.