Posti toi Kuusamon Seurakunnan seuraavan kirkkovaltuuston kokouksen asialistan jonne oli ”palautunut” esittämäni Kuusamon kirkontornin ristin värin muutos punaisesta valkoiseksi. Esityslistassa lukee edellisen kokouksen osalta pelkkä ”kirkkovaltuusto palauttaa esityksen kirkkoneuvostolle” kertomatta sen enempää syytä asiaan. Kerrottakoon siis tässä ne syyt seurakuntalaisille ja muillekin kiinnostuneille miksi Kuusamon kirkkovaltuusto käsittelee kirkonristin värin muutosta ”kahteen kertaan.”
Edellisessä kirkkovaltuustossa oli kolme kirkkovaltuutettujen aloitetta käsiteltävänä. Allekirjoittaneen aloite oli toisena. Ihmettelin jo kokoukseen mennessäni, että sitä että kirkkovaltuusto ”on päättänyt” asian, vaikka olin ymmärtänyt että kirkkovaltuusto on ylin päättävä elin. Jo edellisen aloitteen kohdalla kirkkovaltuuston puheenjohtaja Jaakko Heikkinen (kesk.) nuiji aloitteen käsittelyä ykskantaan pöytään todeten aloitteen tehneelle Joukamo Kortesalmelle (ps.) ”ei sallita keskustelua, ei sallita keskustelua..” Kun sitten seuraavaksi tuli ”kirkonristi valkeaksi” aloitteeni käsittelyn aika puheenjohtaja nuiji keskustelua nurin ja päätöstä kiinni ”ei sallita keskustelua, ei sallita keskustelua”.
Onneksi olin kirkkovaltuuston pienryhmien kokouksessa jo aiemmin asiaan valmistautunut kirkkovaltuutettu Martti Turuselta (kok.) saamani ohjeen mukaisesti kirjoittanut valmiiksi eriävän näkemykseni kirkkoneuvoston ”jo päätettyyn kantaan” paperille perustellen sitä kirkkoliturgian värimaailmalla, jonka mukaan valkoinen toivon väri kyllä peittoaa punaisen kärsimyksen värin:
Kirkkoliturgian valkoinen väri symboloi:
”Valkoinen on ilon, kiitoksen, puhtauden ja autuuden väri. Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli. Sitä käytetään kirkkovuoden suurissa juhlissa:jouluna ja pääsiäisenä. Valkoista käytetään myös joulunaikana tapaninpäivää lukuun ottamatta aina loppiaiseen asti sekä pääsiäisaikana aina helluntaiaattoon asti. Nykyään myös 1. adventtisunnuntai on valkoinen juhla, koska se mielletään ensi sijassa ilon juhlaksi.
Lisäksi kirkkovuodessa on koko joukko sunnuntaita, joiden liturginen väri on valkoinen. Tällaisia ovat loppiaisen jälkeinen sunnuntai, jonka aiheena on Kristuksen kaste,kynttilänpäivä ja marianpäivä, jotka sisällöllisesti mielletään Kristus-juhliksi, sekä juhannus, Jeesuksen edelläkävijän Johannes Kastajan juhla, joka tuli todistamaan valkeudesta. Samoin valkoinen väri on käytössä kolminaisuudenpäivänä ja kirkastussunnuntaina. Myös luterilaisen kirkkovuoden ainoa enkelijuhla mikkelinpäivä on valkoinen sunnuntai. Myös näitä sunnuntaita seuraavan viikon liturginen väri on valkoinen.
Valkoista väriä voidaan käyttää myös kirkollisissa toimituksissa eli kasteen, avioliittoon vihkimisen ja hautauksen yhteydessä.”
Kirkkoliturgian mukaan sen sijaan punainen väri symboloi: ”Punainen on tulen, veren ja tunnustuksen (ks. marttyyri) väri. Se on myös Pyhän Hengen ja Kristuksen tunnustamisen väri. Katolinen kirkko käyttää punaista väriä Kristuksen kärsimysjuhlissa ja helluntaina, mutta myös apostolien ja useiden marttyyrien muistopyhinä.”
Kun kirkkovaltuuston puheenjohtaja nuiji jälleen pöytään kirkkoneuvoston päätettyä kantaa ilman kirkkovaltuuston keskustelua, ihmettelin miksi kirkkovaltuustossa ei saisi asiasta edes keskustella. Nousin ja vein eriävän näkemyksen paperilla kirkkovaltuuston sihteerille ja pyydin liitettäväksi pöytäkirjaan. Tästä nousi keskustelu että kuulemma ”näin täällä on aina päätetty..jne.”
Kun kysyin että ”kumpi Kuusamon seurakunnassa on todella ylin päättävä elin, kirkkoneuvosto vai kirkkovaltuusto”, niin keskustelu asiasta käynnistyi. Selvisi että kirkkovaltuusto on myös Kuusamon seurakunnassa ylin päättävä elin. Myönnettiin ettei kirkkoneuvosto kirkkovaltuustoaloitteita lopullisesti päätä vaan vain esittää kirkkovaltuustolle kantansa valtuustoaloitteisiin, jonka jälkeen kirkkovaltuusto keskustelee ja lopulta päättää asioista.
Niinpä kirkkovaltuusto päätti muotoseikkoihin vedoten palauttaa ”kirkonristi valkoiseksi” -aloitteen ja kokouksen kaksi muuta aloitetta uudelleen kirkkoneuvostoon valmisteltavaksi. Kirkkoneuvostoa toivottiin muuttamaan esityksensä, ”esittää kirkkovaltuustolle” -muotoon. Näin ollen tämän kirkonristi valkoiseksi esityksen myötä ainakin Kuusamon seurakunnan päätöksentekoprosessi muuttui demokraattisempaan suuntaan siten, että kirkkovaltuusto on todella ylin asioista keskusteleva ja päättävä elin myös Kuusamossa.
Ja vaikka tällä kertaa kirkonristi ei valkiaksi muutuisikaan, koska asiasta näyttää jo tulleen monin tavoin ”periaatteellinen”, toivon kuitenkin että joku päivä ja tässä tapauksessa yö, Kuusamon kirkonristi symboloisi ja hohkaisi pimeässä yössä, Käylän kirkon valkoisen ulkoristin tapaan, positiivista valkoista toivoa; iloa ja kiitosta pelastumisesta, eikä punaisella hohkollaan symboloisi tulta, verta ja kärsimyksen tietä.
Maallikkona uskon Jeesuksen sanojen - että se joka minuun uskoon näkee pelastustumisen kirkkauden - tarkoittavan kirkkaudella valkoista, ei punaista valoa.