Pääkirjoitus
Kuusamon Pyhän Ristin kirkon seinämaalauksien konservointityö on saatu päätökseensä. Konservointi tarkoittaa sitä, että maalaukset palautetaan mahdollisimman alkuperäiseen, taiteilijan tarkoittamaan asuun.
Monen kirkossa kävijän katse on osunut seinämaalauksessa olleeseen halkeamaan. Se on nyt poissa. Seinämaalauksien pastellisävyt näyttävät samalta kuin vuonna 1951, jolloin Kuusamon kirkko vihittiin käyttöön. Nyt tehtävä kirkon peruskorjaus on Kuusamon seurakunnalle mittava ponnistus. Kuusamon Pyhän Ristin kirkko on viimein ansaitsemassaan asussa.
Puitteet ovat nyt kunnossa, mutta kirkon piirissä riittää mietittävää – paikallisesti Koillismaalla ja koko Suomessa.
Kirkon jäsenmäärä laskee, ja sen myötä käytännön toimintoja joudutaan järjestämään uudestaan. Talousvaikeudet ovat tuttuja myös Koillismaan seurakunnissa.
Kasvukeskuksissa kirkon jäsenmäärän laskun taustalla on kirkosta vieraantuminen. Paljon puhuva oli Helsingin Sanomien juttu, jossa kerrottiin Helsingin Tapanilan kirkon kirkkosunnuntaista. Paikalla oli 13 sanankuulijaa. Pääkaupunkiseudulla kirkkoon kuulutaan suhteellisesti vähemmän kuin muualla Suomessa.
Koillismaalla ei ole nähty suurempaa piikkiä kirkosta eroamisissa. Jäsenmäärä on lähinnä laskenut kuntien väkilukuja seuraillen.
Eilen julkistettu raportti luterilaisen kirkon tilasta on kirkon kannalta huolestuttavaa luettavaa. Kirkko menetti viimeisen neljän vuoden aikana jäseniään enemmän kuin koskaan. Tärkeimmäksi eroon johtaneeksi syyksi ihmiset mainitsevat sen, että kirkolla ei ole instituutiona heille mitään merkitystä.
Kirkolla on vakava paikka miettiä, miten se kohtaa ihmiset heidän arjessaan, eikä pelkästään kirkollisten toimitusten yhteydessä, joihin yhä harvempi osallistuu.
Yhtenä vaihtoehtona ihmisten tavoittamiseen kirkko näkee sosiaalisen median, johon aiotaan nyt satsata.