Vuonna 1970 Kitkan Lehtoniemestä löytyi hauta. Lehtoniemessä oli siivottu mökin pihaa, kun puuhastelun keskeytti maasta esille pyörähtänyt kirveenterä ja ihmisen pääkallo.
Paikalle kutsuttiin poliisi. Kirveenterää käänneltyään poliisit arvioivat löydön liittyvän enemmänkin historian- kuin murhatutkimukseen. Löytäjä soitti Pohjois-Pohjanmaan museoon.
Tästä lähtee muotoutumaan kuva Kitkan noidasta, 1500-1600-luvulla metsäsaamelaisten asuttaman Kitkan rannoilla vaikuttaneesta lintunoidasta. Kitkan noidan tarina on vyyhti vanhoja ja uusia analyysejä ja tutkimuksia, oletuksia, johtopäätöksiä, uskomuksia, tuntemuksia ja mielikuvitusta.
Kun Pohjois-Pohjanmaan museon silloinen johtaja Aarne Kopisto ja tutkija Aulis Forss saapuivat Kuusamoon katsomaan hautalöytöä, todettiin heti kättelyssä, että kyseessä oli noidan hauta. Vainaja oli haudattu pakanallisesti pohjois-etelä-suuntaan. Hautapaikka oli syrjäinen saari, eli tyypillinen lappalaisten hautapaikka.
Aavistus siitä, että oltiin noidan haudalla vahvistui, kun haudasta löytyi noitarummun päristin eli rumpuvasara. Peuran- tai poronsavesta tehty noin 15 senttiä pitkä päristin on koristeltu ornamentein ja ortodoksiristillä. Symboliikassa näkyvät Suomen shamaanien yhteydet Karjalan ortodokseihin.
Jäänteitä rummusta haudasta ei löytynyt, mutta kolme pronssista arparengasta kyllä. Haudassa oli ollut myös rumpu eli kannus. Puusta ja nahasta tehtynä rumpu oli maatunut jäljettömiin, mutta rumpukalvolla liikkuneet ja ennusmerkit näyttäneet arparenkaat olivat jäljellä.
Noihin aikoihin pakanalliset tavat olivat lappalaisten keskuudessa vielä vahvoilla ja kristinusko teki vasta tuloaan. Edessä olivat ajat, kun lähetysmiehet ja papit keräsivät pois lappalaisten perinteisen uskonnon symbolit. Muun muassa kaikki noitien rummut poltettiin ja seitakiviä tuhottiin myös Kuusamossa.
Lehtoniemen hautalöytö on 1500-1600-luvulta. Ajoitus tarkentui, kun haudasta löytyi hopeinen kahden äyrin kolikko. Vuoden 1573 kahden äyrin kolikko oli haudassa noidan kaulan kohdalla ja kolikossa oli reikä ripustamista varten. Noita oli kantanut kolikkoa kaulassaan. Se oli ehkä palkka noidan tekemästä isosta palveluksesta. Ehkä Kitkan noita oli parantanut kuolemansairaan tai puolustanut urheasti kalavesiä.
Lapinkylissä oli kolmenlaisia noitia: lentäviä noitia jotka siirtyivät eläimen hahmossa paikasta toiseen, lovinoitia jotka saivat yhteyden henkiin ja tavallisia noitia, jotka näkivät asioita rummusta. Lehtoniemen vainaja oli noidista mahtavinta sorttia: arvostettu ja kaikkimahtava lintunoita.
Haudasta löytynyt lintuaiheinen tinakoriste on tulkittu lentävän noidan merkiksi. Linnun selässä on kohokuviona risti. Tieto kristinuskosta oli ehkä jo saavuttanut Kitkan rannoilla kulkeneet lappalaiset. Toisaalta risti saattoi noina aikoina olla vielä puhtaasti taikamerkki.
Vaatteeseen tai päähineeseen kiinniommeltuna ollutta tinalintua on verrattu Uhtuan pronssiseen metsoriipukseen. Siinä voi nähdä myös kuikan, jonka huuto täyttää kesäiltoina Kitkan selät. Oliko noita niin kaikkimahtava, että pystyi muuttumaan miksi linnuksi tahtoi? Oli soturina metso ja kalastajien apuna kuikka. Kohtasiko Kitkan noita loppunsa lintuna?
Lehtoniemestä viimeisen leposijan saanut mies eli väkivaltaisen elämän. Merkkejä kovasta elämästä löytyi jo 1970 tehdyssä oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa. Muun muassa oikea reisiluu oli käyrä ja toista lyhyempi. Noita oli loukannut jalkansa pahasti.
Oulun yliopistossa tehty tuore luututkimus tarkensi muun muassa noidan pituuden 156,1 senttiin, kun aiemmin miehen oli arveltu olleen jopa 175 senttiä pitkä. Joka tapauksessa noita oli vaikuttavan kokoinen mies lappalaisten joukossa.
Merkittävin havainto tehtiin pääkallosta. Kallossa oli kuulanmentävä reikä. Se, että noita olisi ammuttu, tuntui mahdolliselta, koska noihin aikoihin Kitkan kylien lappalaiset olivat sekä suomalaisten että venäläisten vainojen kohteena. Kenties tunkeutujat aloittivat valtaamisen tappamalla kylän mahtavimman miehen.
Kitkan noitaa ei ammuttu, ei ainakaan päähän. Tuoreessa luututkimuksessa todettiin, ettei reikä kallossa ollut kuulan tekemä vaan tulosta kallonluiden maatumisesta.
Kitkan noita kuoli vanhana miehenä, noin 40-45 -vuotiaana. On mahdollista, että mahtinoidan voimat vain hiipuivat ja hän kohtasi luonnollisen kuoleman kovan elämän jälkeen.
Yksinäiseksi hautapaikaksi valittiin saari, josta myöhemmin tuli Lehtoniemi. Kitkan noita kannettiin saaren keskelle ja laskettiin matalaan kaarnoilla vuorattuun hautaan rumpu rinnallaan.
Kirjalliset lähteet: Sarvas, Sarvas: Kuusamon esihistoria, Ervasti: Johdatus Kuusamon historiaan, Ervasti, Vasari: Kuusamon historia I, KS 23.11.2001 Aulis Forss: Kitkan noidan protesti, Niinimäki, Niskanen, Chamberlain, Junno: Osteologigal Analysis of a Medieval Shaman Burial from Kuusamo
Artikkelia ja kuvitusta varten on haastateltu tutkija-arkeologi Mika Sarkkista, Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseo
