Pääkirjoitus
Marjastuksen lisäksi kalastus on aihe, joka lienee ikiajat herättänyt intohimoja koillismaalaisissa. Maatalousyhteiskunnan aikaan, vielä 1960-luvulla, kyse oli tärkeästä elannosta lähes joka talossa. Kalaa pyydettiin leivän särpimeksi niin kuin sanonta kuului.
Nykyään varsinainen kalastuselinkeino työllistää Koillismaalla noin 50 henkilötyövuoden verran. Kalastus myös tuo kesämatkailijoita paikkakunnalle. On arvioitu, että Oulanka-, Kitka ja Kuusinkijokien kalastusmatkailijat jättävät kaudessa laskentatavasta riippuen 1-2 miljoonaa euroa. Kaikkiaan kalastusmatkailun arvo Kuusamossa on kolmisen miljoonaa vuodessa, kun paikkakunnan matkailun arvo kokonaisuudessaan on 110 miljoonaa.
Kalastusmatkailu keskittyy suurten jokien alueille. Ongelmana on Oulangan taimenen uhanalaisuus. Kalakannan kooksi on arvioitu 2 000 yksilöä.
Nyt puheeksi on noussut Kitkajärven taimen, joka on eri kantaa kuin Kitkajoen Jyrävän alapuolella elävä Oulangan taimen. Kesäniemen kalastuskunnan esimies Veikko Keränen esitti, että rasvaeväleikatuille istukaskaloille säädettäisiin nykyistä 60 senttiä pienempi alamitta, 45-50 senttiä ja Kitkan luonnontaimen rauhoitettaisiin kokonaan (KS 17.9).
Ehdotus on periaatteessa mainio, mutta käytännössä ongelmallinen. Verkkoihin uivat sekä luonnonkalat että istukkaat, kuten Kuusamon kalanviljelylaitoksen päällikkö Rainer Määttä sanoo.
Nykyinen 60 sentin alamitta Kitkan taimenelle on perusteltu, vaikka se hetkellisesti johtaa taimensaaliin vähenemiseen. Jos kalastajat malttavat muutaman vuoden, niin palkintona toivon mukaan odottaa nykyistä kookkaampi kalakanta, joka mahdollistaa sekä luonnontaimenen että istukkaiden luontaisen lisääntymisen. Taimenia ei pidä pyytää pois ennen kuin ne ovat kasvaneet sukukypsiksi.
Kalastajien on kannettava yhteinen vastuu siitä, että arvokas taimenkanta säilyy jälkipolville.