Pääkirjoitus
Kiusaaminen on jälleen lukuvuoden käynnistyttyä noussut kouluissa puheenaiheeksi. Ja hyvä niin. Kiusaaminen on asia josta onkin syytä puhua ja siihen on myös tartuttava mahdollisimman nopeasti. Se on sekä kiusaajan että kiusatun etu, että aikuiset tulevat väliin asian selvittämiseen. Nokittelu ja sanallinen toisen kiusaaminen on helppo havaita jos kulkee silmät ja korvat avoimina. Kiusaamiseen tulee olle nollatoleranssi. Kouluilla on monia hyviä keinoja tarttua kiusaamistapauksiin ja kitkeä se häiritsemästä lasten elämää. On Kiva Koulu- toimintamalli, koulukuraattorijärjestelmä, tukioppilastoiminta, vertaissovittelu. Monissa kouluissa keinot ovat käytössä ja niiden on todettu tepsivänkin.
Valitettavasti kuitenkin kaikesta huolimatta kiusaamistapauksia pulpahtelee esiin. Jotta näin ei kävisi,on asiaa syytä pitää esillä myös kodeissa. Keskustelu kotona saattaa olla paras lääke sekä kiusatulle että kiusaajalle. Lapsi huomaa, että voi luottaa aikuisten puuttuvan asiaan. Sama pätee kiusaajaan. Kiusaaminen voi loppua alkuunsa kun tekijä huomaa sen olevan raukkamaista, oman itsetunnon pönkittämistä, mikä ei johda omallakaan kohdalla hyvään.
Internetin myötä kiusaaminen on saanut myös uusia muotoja (KS 21.8.) Sosiaalinen media (some) on tehokas keino kiusata laajan yleisön edessä, ja sitä on jopa vaikeampi valvoa. Periaatteessa kiusaaminen somessa on samanlaista kuin todellisessakin elämässä: someryhmistä jätetään joku ulkopuolelle ja hänestä puhutaan pahaa. Somessa voidaan levittää noloja kuvia tai videoita, ja toisen voi nolata muutamalla lauseella satojen ihmisten edessä. Siksi vanhempien on syytä olla kiinnostunut, riittävän utelias ja vastuullinen lapsensa netin käytöstä.
Lapset itse ovat vaikeassa asemassa, sillä heiltä puuttuu usein rohkeus mennä väliin ja jäävät helposti sivustaseuraajiksi. Kiusatut harvoin ottavat itse asian esille. He pelkäävät tilanteen muuttuvan pahemmaksi, jos vanhemmat soittavat koululle ja opettajat alkavat selvittää asiaa. Kiusaamisen suoranaiseen ilmiantamiseen pitäisi lapsia kannustaa niin kotona kuin koulussa. Toisten lasten väliintulo voi olla koulukiusaamisen kitkemisessä avainasemassa, mutta ensisijainen vastuu asian selvittämisessä on aikuisten. On suorastaan välinpitämättömyyttä ja lasten heitteillejättämistä, jos aikuinen ei puutu kiusaamiseen välittömästi.