Pääkirjoitus
Vasta avatun vanhusten palveluasumisen yksikön Kotirannan toiminta on alkanut hieman kangerrellen Kuusamossa (KS 11.3.). Omaiset ja asukkaat ovat antaneet palautetta, ettei henkilökuntaa ole riittävästi.
Henkilökunnan määrä on periaatteessa riittävä ja sovitunlainen (0,6-0,65 hoitajaa asukasta kohti). Kestää aikansa, että arki asettuu uomiinsa ja uusi työyhteisö hitsautuu yhteen. Muutamia työntekijöitä on lähtenyt koeajalla, joten hoitajien työpanosta on jouduttu paikkaamaan esimiestyöllä.
Toiminnan käynnistäminen ottaa aikansa, mutta omaisia ja vanhuksia rauhoittaa tieto, että ongelmat on tiedostettu ja niihin puututaan. Alkuvaikeudet pystytään varmasti voittamaan.
Vanhustenhoidon soisi nousevan yhdeksi keskeiseksi vaaliteemaksi kevään eduskuntavaaleissa. Kysymys on polttava, eikä helppoja ratkaisuja ole näköpiirissä. Suomi on historiallisesti täysin uudessa tilanteessa, kun vanhusten määrä suhteessa muuhun väestöön kasvaa voimakkaasti koko maassa.
Esimerkiksi Kuusamossa vanhusten määrä kasvaa niin, että 15 vuoden päästä, vuonna 2030, tarvitaan kaksi Kotirannan kokoista yksikköä lisää. Kun samassa ajassa työikäisten määrä vähenee lähes kolmella tuhannella, on helppo ymmärtää, että yhteiskunta on haasteellisen tehtävän edessä.
Yhteiskunta on ymmärrettävä laajemmin kuin kunnat ja valtio. Yhteiskunta olemme me kaikki. Meillä kaikilla on vastuumme siitä, että jokainen vanhus saa elää arvokkaan vanhuuden. Omaiset ja erilaiset vapaaehtoisjärjestöt tekevät korvaamattoman arvokasta työtä.
Edessä on arvokeskustelu siitä, miten vanhusten hoito järjestetään sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Keskustelu on vaikea – koska on pakko puhua myös rahasta – mutta se on käytävä. Vuonna 2030 vanhustenhoidon vuosittaiset menot ovat Kuusamossa noin kymmenen miljoonaa nykyistä suuremmat. Sen lisäksi on pitänyt rakentaa kaksi Kotirantaa lisää. Jos uusia ratkaisuja ei keksitä.