Suomen Opasliiton jokakeväiset opaskoulutuspäivät ja kevätliittokokous pidettiin pari viikkoa sitten Haminassa, tuolla historiaa täynnä henkivässä ympyräkaupungissa. Kutsu saapua Haminaan oli tavoittanut yli sata opasta ympäri Suomea, me kuusamolaiset tältä laidalta maata olimme pohjoisimmat.
Hamina tämän vuoden kohtaamispaikkana oli hyvä valinta siksi, että Opasliiton vuoden 2017 teema on Suomen juhlavuoteen liittyen ”Suomi 100 – Oppaat itsenäisyyden kuvittajina”. Meidän oppaiden tulee osata kertoa vierailijoille ja omallekin väelle maamme ja kotiseutumme historiasta, tästä päivästä ja tulevaisuudesta. Ja Ja tuolla seudulla historiaa totisesti riittää. Haminan kaupunki itsessään, sen ympyräkaava, linnoitus ja historialliset rakennukset ovat merkittäviä ja mielenkiintoisia nähtävyyksiä, jotka kätkevät sisäänsä monia tarinoita ja ihmiskohtaloita. Niitä halusin kuulla.
Perjantai-illan aloitimme Tervasaaren satamasta ja Tullikamarista. Enpä arvannut, mitä Tullikamarin sisätiloista silmiemme eteen avautui, kun avasimme oven. Jo rakennuksen juugendtyylistä ulkoasua ihastelin. Talon omistaa kaupunki mutta on vuokrannut sen ravintolaksi ja tapahtumapaikaksi Patu Pataselle, joka isäntänä on sen ristinyt hauskasti EU:n Äly- ja viisumivapaaksi vyöhykkeeksi. Ja mitä siellä sisällä oli? Monessa museossa olen käynyt, mutta milloinkaan en tällaisessa! Kahdessa kerroksessa oli merihenkisiä ja merenkulkuun liittyvää esineistöä suunnaton määrä, valokuvia, kirjallisia lähteitä ja paljon, paljon muuta. Ja itse Patu, ilmiömäinen asioiden ja tarinoiden kertoja, tunsi ja tiesi jokaisen esineen ja paperin ja kaikkiin liittyi juttu. Olin vaikuttunut näkemästäni ja kuulemastani.
Lauantain aloitimme kahvittelulla Haminan Keskusbastionilla, linnoituksen holveilla. Linnoituksella on pitkä ja monivaiheinen historia. Vuodesta 1957 lähtien kaupungin toimesta linnoitusta on restauroitu ja saatu alkuperäisen oloiseksi ja toimivaksi tapahtuma-areenaksi. Vaikka linnoitus on menettänyt sotilaallisen merkityksensä jo yli 200 vuotta sitten, Hamina on edelleen sotilas- ja varuskuntakaupunki. Varuskunta ja Reserviupseerikoulu toimivat aivan kaupungin ydinkeskustassa. Näin siviilien ja sotilaiden kulkeminen samoilla kaduilla on jatkunut jo vuosisatoja ja jatkuu yhäkin.
Päivän ohjelma jatkui Reserviupseerikoulun Maneesissa luennoilla. Tilaisuus alkoi komeasti Kymen Puhaltajien esittämän Jääkärimarssin ja Muistoja Pohjolasta tahdissa. FT Teemu Keskisarjan luennon otsikko oli ”1880-luvun Hamina – kadetti Mannerheimin kidutuskammio”. Luento pohjautui Teemu Keskisarjan Mannerheimista kirjoittamaan kirjaan ”Hulttio”. Olipahan värikäs kerronta ylipäällikön lapsuudesta ja Haminan ajan nuoruuden pöljäilyistä. Todistetuksi tuli, että pöljäilyistä voi oppia niin oivallettuaan. Toisen luennon aiheena oli ”Puolustusvoimat tänään”, jonka luennon piti everstiluutnantti Pasi Hirvonen. Hän kävi pääkohdittain läpi Valtioneuvoston puolustusselontekoa tältä vuodelta ja puolustusvoimien tämän hetken tehtäviä. Hän kertoili myös Reserviupseerikoulun historiaa. Tiedot ajankohtaisuudessaan ovat tärkeitä myös meille oppaille.
Iltapäivällä osallistuimme sääntöjen mukaiseen kevätliittokokoukseen. Iltaohjelma alkoi kaupunginvastaanotolla Tanelinkulmassa ympyröiden ytimessä venäläistä alkuperää olevan Aladinin suvun uusrenessanssi- eli nikkarityylisessä kaupunkipalatsissa. Oppaiden kurssijuhlaa vietimme Varuskuntakerholla illallisen merkeissä.
Sunnuntaina oli retkipäivä, ja me suuntasimme Salpalinjalle ja Virolahden Bunkkerimuseoon. Miehikkälän Salpamuseo ja Virolahden Bunkkerimuseo ovat alueen kuntien ja veteraanijärjestöjen perustamia. Virolahdella päärakennuksessa on kattava perusnäyttely ja multimediaesitys Salpalinjan rakentamisen vaiheista. Ympäristössä on kunnostettuja linnoitteita ja opastauluin merkittyjä kävelyreittejä. Erityistä on 50 km pitkä yhdensuuntainen Salpapolku, joka on valittu Suomen retkikohteeksi 2017. Näillä alueilla Salpalinjan bunkkerit ja kaikki muutkin rakennelmat ovat säilyneet ehjinä, kun syksyllä 1944 neuvostosotilaat lähtiessään Kuusamosta räjäyttivät kaikki bunkkerit. ”Onni, että emme joutuneet hyökkäämään tätä vastaan”, totesi neuvostokenraali vierailtuaan 50-luvulla Salpalinjalla. Kiitos taitaville oppaille Kauko Tykkyläiselle ja Erkki Rikkolalle.
Haminassa olimme monella tavalla Suomen historian ytimessä, olimme kulttuurien rajalla, jossa yhäkin kuuluu ja näkyy venäläisiä ja ruotsalaisia piirteitä. Jokaisella paikkakunnalla ja sen asukkailla on omanlaiset tarinat kerrottavina. Näin on myös meillä kuusamolaisilla. Persoonansa ja osaamisensa likoon laittavat me oppaat olemme kuin hienoja käyntikortteja ojennettaviksi tänne tuleville vieraille.
Majapaikkamme Gasthausin Virvelle ja Jyrkille lämmin kiitos palveluista ja opastuksista. Ja Virolaisen Riitalle suuri kiitos matkamme kaikista järjestelyistä. En olisi yksin selviytynyt.
