Pääkirjoitus
Hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) linjaus merkitsee sitä, että edes alueen suurin kunta Kuusamo ei saa jatkossa järjestää itsenäisesti sosiaali- ja terveyspalveluja.
Kuusamo ja Taivalkoski ylittäisivät yhdessä niukin naukin vaaditun 20 000 asukkaan rajan. Jos kaksikko saisi Posion seurakseen, ylittyisi raja jo reilummin. Kuntaliitokset eivät ole korkeassa kurssissa Posiolla tai Taivalkoskella. Kuusamossa asiaan on suhtauduttu neutraalisti.
Jos hallituksen sote-linjaus menee läpi, joutuvat Koillismaan kunnat vielä kerran ottamaan kantaa liitosasiaan. Onko parempi pitää sote-asioissa päätöksenteko omissa käsissä Koillismaalla ja tehdä kuntaliitos tai kenties yhteinen perusturva? Vai suuntautuvatko alueen kunnat kohti maakuntakeskusta? Siinä tapauksessa Kuusamon, Taivalkosken ja Pudasjärven ainoaksi vaihtoehdoksi jää Oulu, Posio suuntaa katseensa Rovaniemelle.
Oulu ja Raahe ovat Pohjois-Pohjanmaalla ainoat mahdollisuudet isäntäkunniksi, sillä kaikkien muiden kuntien väkiluku jää alle 20 000 asukkaan rajan. Käytännössä Oulu saisi vastuulleen lähes koko maakunnan. Ajatus ei välttämättä ilahduta oululaisia, jotka haluavat keskittyä Suur-Oulu -hankkeensa loppuun viemiseen ja kaupungin hallittuun kasvuun.
Hallituksen sote-linjaus paimentaa kuntia liitoksiin, mutta ei anna vastausta tärkeimpään kysymykseen: miten suomalainen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä rahoitetaan jatkossa.
On suuri vaara, että tämä perustavaa laatua oleva kysymys jää lapsipuolen asemaan, kun aletaan taistella kuntarajoista ja hallinnosta.
Tällä hetkellä sekä valtio että kunnat velkaantuvat. Samaan aikaan palvelutarve kasvaa väestön ikääntyessä. Yhtälöön ei ole helppoa ratkaisua.
Koillismaalla kannattaa puntaroida huolella vaihtoehdot ja valita se, joka turvaa parhaiten alueen ihmisten palvelut pitkällä tähtäimellä.