Tamperelainen Pekka Raiski ja karkkilalainen Tapio Viljamaa olivat intopinkeinä. Edessä oli kelkkakauden avaus Kuusamon hangilla ja alla vieläpä uudet kelkat. Vuosien varrella Kuusamo on tullut harrastuksen kautta tutuksi ja miehet olivat tulleet Viljamaan lomapaikalle jälleen kelkkailemaan.
Uudet kelkat he olivat ostaneet Rautian Jukka Nevalalta, jonka palvelualttius ja asiantuntijuus sai miehiltä kehut.
– Hän soittelee kesänkin mittaan kuulumisia. Se on todellista asiakaspalvelua, Viljamaa sanoi.
– Kauppaa hierottiin helmikuusta alkaen. Jukan kanssa pääsee nauramaan ja hyviin juttuihin. Vahingossa voi muutaman kelkankin ostaa, Raiski kertoi.
Raiski ja Viljamaa ovat mukana usean kelkkailijan porukassa, jossa ovat myös kuusamolaiset Arto ja Kati Pätsi. Osa porukasta ajaa enduroa ja sprinttiä kilpaa ja menestystäkin on tullut, osa harrastaa muuten vaan.
– Me ajamme talvessa viidestä tuhannesta kahdeksaan tuhanteen kilometriin. Tampereella ei ole kolmeen vuoteen voinut ajaa metriäkään. Ei siellä ole ollut lunta. Kaikki ajot ovat täällä tai vielä pohjoisempana. Autoilua tulee 20 000 kilometriä talvessa, Raiski sanoi.
Porukka on ollut kasassa vuodesta 2000. Oman kelkkailun Raiski aloitti 1989 vuosimallin SkiDoo Mach 1:lla. Nyt hankinnassa oli kolmas Yamahan kelkka.
– Se oli ihan kiva peli jäällä, mutta kun tuli pienen pienikin patti, se ei enää ollut kiva peli. Nyt on sitten tultu näihin asti, uudenkarheaa Yamaha Sidewinder -kelkkaansa ihaillut Raiski sanoi.
Jousitus ja moottorin teho ja väännöt ovat menneet eniten eteenpäin. Paino kevenee muutamalla kilolla vuodessa.
– Yleinen ajettavuus on parantunut ja huonollakin reitillä pääsee pitkiä päivämatkoja.
Kun kelkkaporukka tulee Kuusamoon, ajaminen on vapaudesta nauttimista. Harrastus antaa monenlaista mielihyvää.
– Päivämatkat ovat parhaimmillaan tai pahimmillaan yli 400 kilometriä. Täyspäiväistä hommaa. Hyvä porukka ja välillä muiden toilailuille nauraminen. Tulee uusia tuntemuksia. Välillä ei ole hajua missä ollaan ja minne ollaan menossa. Näkee kaikkea erilaista ja tulee paljon uusia tuttuja.
Kuusamosta pohjoiseen Sallaan päin, etelään Hyrynsalmelle ja länteen Yli-Kiiminkiin reitit ovat tulleet tutuiksi.
– Kuusamo-Posio tilanne on harmillinen, kun siellä on pieni pätkä, jossa reitin päät eivät kohtaa. Matkailun kannalta näkisin, että ne ovat isoja rahoja, mitä kelkkailijat tuo. Käytännössä tähän menee aika lähelle euron kilometri. Viikko maksaa tonnin, puolitoista.
Reittien kuntoon voisi Koillismaalla panostaa edelleen. Osa kelkkailijoista ei ole yhtä hyvässä ajokunnossa kuin kokeneet Raiski ja Viljamaa.
– Kuusamo-Taivalkoski -väli on ongelma, kun se lanataan vasta hyvin myöhään keväällä. Se on muuten leveätä baanaa ja kevyttä ajaa. Kuusamo-Taivalkoski-Hossa-Kuusamo ei ole vähemmän harrastastaneellekaan toivoton.
Viime talvena Koillismaalla sattui muutamia kokemattomien kuskien kelkkaturmia. Myös metsänomistajat olivat käärmeissään umpihangen kelkkailusta.
– Taimikoissa ja luvattomissa paikoissa ajaminen ei ole harrastajien iästä kiinni, vaikka siitä nuoria syytetään. Se lähtee oman porukan kurista. Kun se on kohdillaan, niin toisiinkin porukoihin voi vaikuttaa, että ei toimita väärin. Täytyy ymmärtää ettei väkisin mennä joka paikkaan.
