Koil­lis­maal­la

Kuusamosta listattiin Jäkälävuoma ja Valtavaara valtakunnan toiseksi arvokkaimpien kivikkojen luokkaan. Samaan luokkaan ylsi Posion Lamminvaaran uhkurakka. Arviokivikot arvioitiin nyt ensi kertaa arvoasteikolla yhdestä neljään.

Suomen ympäristökeskuksen erikoistukija ja biologi Tytti Kontula silmäilee avokonttoriin puheluita varten rakennetussa hiljaisessa huoneessa kaukaisen Koillismaan kivikkojen elämästä kertovia löytöjä. Kontula on itsekin aikoinaan käynyt Kuusamon erikoisena pidetyssä Jäkälävuomassa, mutta verestää nyt muistiaan. Kyse on Juumalle tyypilisestä vuomasta jonka lajit löytyvät listalta.

- Oijoijoi täällähän on hirveät määrät kaikenlaista! Aarnikki, erittäin uhanalainen. Sammalistakin esimerkiksi Kururaippasammal sekin on erittäin uhanalainen. Haaratappijäkälä on myös erittäin uhanalainen. Siellä on varmaan kymmeniä uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja, Kontula kertoo raporttia lukiessaan.

Jäkälävuoman lajien moninaisuutta selittää ilmaston lisäksi se, että kivikkoon kuuluu ravinteikkaampia kalkkikivilohkareita, joita löytyy myös Sallasta ja Lapista. Geologiselta tyypiltään Jäkälävuoma on talus. Jyrkänteenaluslohkareikko on pilkkoutunut vähitellen. Tämä kivikko on nyt saanut arvonumeron kaksi arvokivikkojen asteikkolla yhdestä neljään.

Toiset talukset ovat hyvinkin karuja biologisesti ja jos kivi on kovaa, on vaikkapa graniittivaippa saattanut pudotella isoja lohkareita. Osa kivikoista on jököttänyt paikoillaan jääkausien yli, mutta jääkausi sekoitteli useimmat.

Mikä tahansa kivi pilkkoutuu Koillismaan ankarissa ilmasto-olosuhteissa. Helposti rapautuva kivilaji voi rapautua soramaiseksi keilaksi kallion alla. Vahvempi graniitti pudottaa suurempia lohkareita.

Koillismaalla on paljon taluksia, mutta löytyypä myös erikoisia uhkurakkoja, joiden kivet routa on uhkunut märän maan uumenista. Uhkurakat poikkeavat Etelä-Lapille tyypillisistä rakka-muodostelmista siten, että geologiset rakat ovat syntyneet pitkään jatkuneen veden jäätymisen ja sulamisen aiheuttaman pakkasrapautumisen seurauksena.

Lapissa käytetään ”rakka”-nimitystä yleisesti kaikista kivikoista ja louhikoista.

Posiolta ei löytynyt nyt yhtään valtakunnallisesti arvokasta rakkaa.

Taivalkoskelta arvorakaksi kirjattiin Luokanvaaranhalkein, joka sijaitsee Virkkusen kylältä syötteen suuntaan.

Ympäristöministeriö tiedottaa, että uuden tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää maa-ainesoton lupaharkinnan ja maankäytön suunnittelun lisäksi muun muassa ympäristönsuojelussa sekä opetus- ja tutkimustoiminnassa. Tulokset luovat lisäksi pohjaa geologisen ja biologisen monimuotoisuuden arvioimiselle. Tutkimus ei ole suojeluohjelma eikä sillä ole suoraan lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia.

Kontula kertoo, että kivikon arvon saattaa huomata, kun istuu kivikkoon ja katselee ja kuuntelee.

– Kivikot ovat tosi erikoisia maisemia, joissa sielu ja silmä lepää.