Koillismaa on paljon muutakin kuin Ruka, Kitka tai Päätalo. Pieniä ja isoja kohteita löytyy, mutta harva ihminen niitä silti löytää. Perjantain lehdessä kerrottiin muutamista. Alla lisää käyntikohteita joka kunnasta.
Kuusamossa Juhannuskalliolta Halosen uuniin
Rukan eteläreunalla maanteiden risteyksen luona olevan Juhannuskallion seinämästä löytyy luola, Pirunkirkko. Aukko näkyy päätielle asti, mikäli vain hoksaa katsoa oikeaan paikkaan. Pirunkirkko on erittäin vaarallisessa rinteessä, luolalla vierailu on siis hengenvaarallista sekä kiellettyä, sillä se on suojelualueella.
Yllättäen onkalon syvyys on vain pari metriä.
Ölkky on vanhaa lapinkieltä ja tarkoittaa rotkoa. Julma Ölkky on siten siis Suomen suurimpia kanjonijärviä Kuusamon eteläosassa. Pitkä ja kapea järvi on kolme kilometriä pitkässä kanjonissa. Kanjonin seinämät paikoin yli 50 metriä korkeat. Syvyyttä järvessä on lähes 50 metriä.
Järven pohjoispäässä on holvimainen kalliohalkeama, Pirunkirkko. Järven itäisellä jyrkänteellä useita puroja, joista yhtä kutsutaan Sateenkaarilähteeksi veden aiheuttaman värileikin takia. Järven itärannan kalliopahdassa on Ölkyn kivikautinen kalliomaalaus. Se on pohjoisin Suomesta löydetty kalliomaalaus.
Julma Ölkyltä johtaa myös reitti Hossaan Värikalliolle, joka on Suomen suurimpia esihistoriallisia kalliomaalauksia. Somerjärvestä nousevan kiviseinämän kuvat on maalattu kivikaudella, noin 3500 - 4500 vuotta sitten. Kallion pinnasta on tunnistettu 61 erillistä kuviota.
Närängän erämaatila on esimerkki selkostalonpojan elämästä. Tilalle kertyy kävelymatkaa lähimmiltä pysäköintialueilta Suolammelta 1 km ja Hyöteiköltä 4 km. Närängän erämaatila on vuokratupa. Kirkkokallio ja Yheksänsylenkallio ovat näköalapaikkoja Näränkävaaran huipulla.
Näränkävaaralla on myös karsikkopuu Niko, honka, johon on kaiverrettu vuosiluku 1867.
Säkkilänkylässä Halosenvaarassa on Halosen uuniksi nimetty luola. Luola on korkeimmillaan kolme metriä ja se on muodoltaan ontelomainen, melkein pyöreä. Luola löytyy kartalta tasokoordinaateista: N 7348835 E 602988
Taivalkoskella kenttärata ja Soiperoinen
Kuusamo oli Jatkosodan aikana Kiestingissä taistelleiden joukkojen huoltokeskus. Huoltoa varten rakennettiin Hyrynsalmelta Taivalkosken kautta kenttärata Kuusamoon. Kapearaiteinen rata oli tarkoitus jatkaa Kiestinkiin saakka. Radan kokonaispituus on 178 kilometriä.
Taivalkoskella Isokummussa ja Metsäkylässä on radan merkittävät asemat. Radan rakentamistöissä kuolleiden muistomerkkejä on muun muassa Koitilassa.
Saksalaiset hävittivät vetäytyessään kenttäradan tärkeimmät rakenteet, laitteet ja rakennukset syyskuussa 1944.
Taivalkosken pohjoisosassa oleva Pyhitysvaara on Taivalkosken korkein kohta, sen korkeus on 422 m. Päälle kulkee merkitty polku ja vaaran juurella on laavupaikka. Tie suljettu joulukuusta toukokuuhun.
Pyhitys on saanut nimensä sen pyhänä pidetystä jylhyydestä. Vaaran vanha rinnakkaisnimi on Naara, mikä viittaa vanhaan ”naaraamiseen” eli yleensä pyytämiseen. Pyhityksen pohjoispuolella avautuu laaja erämaa-alue.
Syötteen kansallispuisto sijoittuu Taivalkosken, Pudasjärven ja Posion kuntien alueille. Pinta-ala on 294 km2. Syötteen kansallispuiston vieressä on Iso-Syötteen tunturialue, jossa on kaksi hotelli- ja laskettelukeskusta.
Koitilan ja Vaarakylän välimaastossa sijaitsevassa Soiperoisessa tulee esille alueen harjut ja vesistöt. Soiperoisen rannalla on 2 taukopaikkaa. Soiperoisen harju on kapea salpausselkämäinen harju kahden järven välissä.
Pahkakurun aarnialue on rotko, joka sijaitsee Oulu-Kuusamo-tien pohjoispuolella Taivalkoskelta Jurmuun päin. Kurun pohjalla, jyrkkien seinämien välissä, virtaa puro. Kurun reunalla on laavupaikka ja merkitty vaellusreitti kulkee Pahkakurun kautta.
Taivalkosken kaakkoisosan järvillä voi meloa tai soutaa lähes soikean ympyrän. Iiviöjärvi - Turpeisenjärvi - Jokijärvi - Tyräjärvi - Koviojärvi -reitti alkaa 5-tieltä Taivalkoskentien risteyksen pohjoispuolelta ja reitti päättyy parin kilometrin päähän lähtöpaikasta. Matkalla vastavirtaan tarvitsee käytännössä mennä vain Tyräjärven ja Jokijärven välillä Murhijoessa.
Hevonkuusi Posiolla
Lähellä Taivalkosken puolella olevaa Pyhitystä Sirniön kylän eteläpuolella kasvaa Posion suurin kuusipuu, jota pidetään paikkakuntalaisten mukaan paljon puhuttuna hevonkuusena. Hevonkuusi on noin 150 metriä etelään Viitavaaran metsäautotieltä valtionmaalla hakkaamattomalla alueella. Kuusen koordinaatit ovat N 7301033, E 557171.
Satoja vuosia vanha kuusi on 35-36 metriä pitkä ja puolentoista metrin korkeudelta noin 80 senttiä paksu. Puun rungon tilavuus on runsaat 6 kuutiometriä. Puu on rauhoitettu. Se kuuluu Metsäntutkimuslaitoksen metsägeneettisen rekisterin pluspuihin, joita käytetään siementuotantoon ja jatkojalostukseen.
Mustarinnantunturin luonnonsuojelualue on Posion luoteisosassa. Se on osa laajempaa Kiekkikairaa. Seutu soveltuu vain hyväkuntoisille retkeilijöille ympäri vuoden. Alue on erämaisen jylhää ja pienipiirteistä vaara-, suo- ja järvimaastoa. Merkittyjä polkuja ei ole. Alueen tuntumaan pääsee eri suunnilta sorateitä, jotka voivat olla huonokuntoisia. Alue kuuluu osittain vanhojen metsien suojeluohjelmaan.
Jumiskon voimalaitoksen kanavat. Voimalaitos on Posiolla ja Kemijärvellä Suolijärvien ja Kemijärven välissä sijaitseva maanalainen vesivoimalaitos. Voimalaitos valmistui vuonna 1953. Putouskorkeus 96 metriä on Suomen suurin. Vesi johdetaan laitokselle pitkän kanava-, järvi- ja tunnelijakson kautta. Keinotekoista uomaa on yhteensä 18 km. Kanavia ja pumppuasemia ja tunneleita löytyy muun muassa Ristilän luoteis- ja pohjoispuolelta. Järjestelmään kuuluu muun muassa säännöstelty Suolijärvi. Laitoksen omistaa Pohjolan Voima.
Lapin Rivieraksi tituleerattu Livojärvi on yksi Posion suosituimmista kesäkohteista, mutta näkemisen arvoinen avara järvi on myös talvella. Livojärvi on erittäin kirkasvetinen ja se on tunnettu hiekkarannoista. Kesäisin paikalla on kahvila ja suoramyyntipiste.
Livojärven etelärannalla on Kelliniemen laavu, jonne pääsee metsäautotietä pitkin. Hirsiniemen retkeilyalue alkaa Livojärven pohjoispuolelta. Retkeilyalueella on kaikkiaan 16 kilometriä merkittyä reittiä. Reitin varrella on yhteensä 5 laavua.
Akanlahden tukinsiirtolaitos Lohirannassa noin 9 kilometriä kylästä länteen. Laitoksen sisätiloissa on 76 metriä pitkä ketjuliukuhihna eli kiramo, jonka avulla puut nostettiin ylemmäksi. Laitosta käytettiin tukkien siirtoon Kitkajärvestä hieman korkeammalla olevaan Livojärveen, josta tukit uitettiin edelleen Livojokea ja Iijokea pitkin rannikolle.
Akanlahti on Pohjois-Suomen laajin tähän päivään asti säilynyt tukinsiirtolaitos. Puutavaraa siirrettiin laitoksen kautta 1930-luvulta 1960-luvulle asti. Laitoksella on säilynyt noin 2 kilometriä pitkä uittoränni sekä Kitkajärven rannassa sijaitseva siirtorakennus.
