Koillismaalla tehdään eniten eläintensuojeluilmoituksia tarhaan tai juoksunarun päähän unohdetuista koirista. Harvaan asutuilla alueilla koirat jäävät usein ilmoittajien vastuulle. Kaupungeissa eletään tiiviimmin, jolloin ilmoituksia heitteillejätöistä myös saadaan enemmän.
– Yksikin tapaus on liikaa, huokaisee eläinsuojeluvalvoja Sinikka Rauma.
Hän on toiminut yli 16 vuotta Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoisena valvojana koko Pohjois-Pohjanmaan alueella.
Erinäisiä selityksiä koirienpidon laiminlyömiseen löytyy miljoonittain.
Nykyisessä eläinsuojelulaissa eläin rinnastetaan esineeseen.
– Kyllä tämä koira sylissäni on aistiva, tunteva ja viisaampi kuin monet ihmiset yhteensä.
Rauman mukaan vanhanaikaista lakia tulkitaan eri tavoin eri puolella Suomea. Koiria hankitaan hetken mielijohteesta esimerkiksi lasten lemmikeiksi. Jossain kohtaa huomataan, että kukaan ei osaa leikata eläimen kynsiä.
– Monet koirat vain jäävät, kun kukaan ei tee niistä ilmoitusta. Eläinten pitäminen kulkee Rauman mukaan verenperintönä. Monet sokeutuvat ja sulkevat silmänsä asialta. Jopa monilta pennuilta jää uupumaan mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.
– Ihmiset ovat uskomattoman kekseliäitä. Olen nähnyt, miten kaksi pakastearkkua on yhdistetty ja niistä rakennettua viritelmää on kutsuttu koirankopiksi, Rauma kertoo.
Suomessa on paljon koiria, jotka syövät, nukkuvat ja tekevät tarpeensa vuosikausia yhdessä ja samassa tilassa. Niiltä jää puuttumaan koko elämä.