Taivalkoskella Koitijärven ja Kostojoen nimet ovat erikoisia, selittämättömiä paikannimiä.
Koitijärvi on järvi, jonka yli on pengerretty Taivalkosken-Kuusamon valtatie. On suojeltu harjuniemikin.
Järven rannoilla on Koitilan kylä. Aikoinaan Jokikyäksikin sanottu. Mistä Koitijärvi ja kylä saivat nimensä?
Paksussa suomalaisessa paikannimikirjassa 2007 on kyllä erään tunnetun historian professori J. Vahtolan kirjoitus nimestä: ’Nimi on mitä ilmeisimmin saamelaisperäinen, mutta varman lähtökohdan osoittaminen on kovin vaikeaa’.
Suomen itärajoilla Ilomantissa on suurempi järvi Koitere. Ja on hyvin pitkä, osin nyt Venäjän puolella Koitereenkin läpi virtaava Koitajoki.
Kieliprofessori A.Räisänen tutki tätä ja monia muita Koit-nimiä. Mutta ei saanut selvää niistä. Kyseli tuossa kirjassa vain ’Koitaako vastaranta …? jne.
Mutta ei Taivalkosken Koitijärven ja noiden niin monien Koit- ja Koi-nimien avaaminen ole mitenkään vaikeasta. Eivätkä ne ole saamen kieltä. Kun professorien eteen tulee joku outo paikannimi eivätkä he osaa avata sitä, niin he selittävät sen saamenkieliseksi. Osaamatta kuitenkaan kertoa, mitä nimi saamessa tarkoittaa?
Tutkitaan siis Koitijärven nimi!
Aikoinaan Hirvaskoskella oli rautaruukki. Kaikista seudun järvistä kauhottiin järvimalmia. Sitä vietiin lautoilla ruukille ja talvella rekipelillä. Onko sana koiti tätä rautasanastoa?
Ja se on rautasanastoa. G. Renvall teki jo v. 1826 Suomalaisen sanakirjan, että koit- ja kouta-, kouto-sanat tarkoittavat ’järvimalmia’.
Koitijärvi on siis ’rautajärvi’. Ja nuo Koitere jne ovat nekin kaikkia rautapaikkoja. Ja niitä on peruskartoilla monia kymmeniä etelästä Sodankylään.
Kuusamon rajoilla järven nimi Kauhamo tuli siitä, että siitäkin kauhottiin järvimalmia.
Lähellä Kuusamon rajaa ovat Pieni- ja Iso-Elehvänjärvi ja on Elehvänvaara itäpuolella.
On näitä kummallisia nimiä, jotka eivät alkuun kerro mitään.
Mutta nimessä on sana elävä ja tarkoittaa niitä uveavantoja, joita Iso-Elehvänjärvessä on, kun siihen laskee vaaroilta veden alle vuolaita lähteitä ja järven jäät ovat siksi petollisia noilla virtaisilla paikoilla.
Kostonjärvi on aika suuri järvi Taivalkoskella ja osaksi Posionkin puolella. Laskee Kostonjokea Koitijärven läpi Taivalkosken kirkolle ja Iijokeen.
Kostojärvellä kalastavien kokemusten perusteella on jo 30 vuotta tehty ja myyty Kosto-uistimia.
Vaikka kieliprofessorit ovat kirjoitelleet seudun paikannimistä, ei kukaan ole esittänyt ensimmäistäkään arvelua, mitä kostettu on Kostossa ja ketkä?
Mikä siis kostaa Kostolla, järvellä tai joella?
Sana kostaa tarkoittaa perimmältään ’takaisin’. Mitä siis on mennyt ja menee takaisin Kostolla?
Selitys löytyy Kostonjoen syvästä laaksosta. Jokilaakso on useissa paikoin syvää jokirotkoa.
Kun vanha kansa vaelsi joen vartta, ihmisen äänet ja muut äänet kaikuivat tuollaisissa paikoissa kuuluvasti takaisi.
Joenvarren seinämät kostivat - kaiuttivat takaisin - äänet ja siitä nimi joelle ja saman tien järvellekin. Kostojoki on nykysanoin ’Kaikujoki’.
Tätä kostamista tapahtuu kaiken aikaa Kostolla. Rantasalmellakin Kostonselkä on paikka, missä vuori ’kostaa’ takaisin järvenselällä ääntelevien äänet.
Eräät Kostamojärvet ovat näitä ’kaikujärviä’. Mutta joskus sanaa tarkoittaa ’vaihtelevan virtasuunnan paikkaa vesireitillä’.
Vanhat paikannimet kertovat hyvin paljon. Mutta ei pidä uskoa yleensä kielitaidottomien, maastoa tuntemattomien ja kartanlukua osaamattomien professorien virheselityksiä paikannimistä, vaan on itse etsittävä ja kerrottava muillekin oikeat selitykset.