Tuore uskontotieteen väitös osoittaa, että kokemukset kuolleen läsnäolosta tai yhteydenotosta vaikuttavat perustavalla tavalla käsityksiin elämästä ja kuolemasta. Lisäksi vainajakokemukset vähentävät kuolemanpelkoa. Fyysiset aistit liittyvät vainajakokemuksiin lähes kahdessa kolmasosassa tapauksista.
Kokemukset kuolleen läsnäolosta tai yhteydenotosta ovat melko yleisiä, mutta aihetta on tutkittu suhteellisen vähän. TM Markku Siltalan väitöskirjassa on tarkasteltu 195 suomalaisen kertomuksia vainajakokemuksista. Yhteensä tutkittavia kertomuksia kertyi kirjoituskutsun kautta 613 kappaletta.
– Kokemukset olivat unia, näkyjä, tuntemuksia läsnäolosta tai kosketuksesta, tuoksu- tai kuuloaistimuksia – mitä tahansa kokemuksia siitä, että vainaja on lähellä ja läsnä, väittelijä kertoo.
Aineiston perusteella vainajakokemukset ovat kokijoiden uskonnosta, koulutuksesta ja iästä riippumattomia ja ne koetaan luonnollisina ja valtaosin myönteisinä. Tutkimus myös osoittaa, että kokijoiden käsitykset elämän jatkumisesta ja vainajan olemassaolosta kuolemanjälkeisyydessä muuttuivat vainajakokemusten johdosta.
– Kuolleen läsnäoloa tai yhteydenottoja kokeneet kertoivat, että vainajakokemukset ovat vaikuttaneet huomattavasti heidän käsityksiinsä elämästä ja kuolemasta, toteaa Siltala, joka on ammateiltaan psykoterapeutti ja pappi.
– Lisäksi kokemukset vähensivät tai poistivat kokijoiden kuolemanpelkoa sekä muuttivat heidän uskomuksiaan ja elämän valintojaan, hän jatkaa.
Väittelijän mukaan merkittäväksi vainajan kohtaamiseksi tulkitun aistimuksen, elämyksen, unen tai symbolisen tapahtuman teki sen välittämä viesti yhteyden jatkumisesta vainajaan: kokijat tulkitsivat kokemuksen perusteella vainajan olevan yhä olemassa kuolemasta huolimatta.
Tutkimuksen tuloksia peilataan väitöskirjassa Continuing Bonds -suruteoriaan, jossa vainajakokemukset ymmärretään osaksi suruprosessia ensisijaisesti sisäisinä representaatioina eli mielikuvina. Teorian mukaan suruprosessin tavoitteena on vainajasta puhumisen ja vainajalle puhumisen kautta hänen elämäntarinansa uudelleenrakentuminen.
– Tutkimusaineistoni perusteella vainajakokemuksissa vainaja esiintyy hyvin usein elämästä toipuneena, nuorena ja terveenä tai sairauksista parantuneena. Myös luonteenpiirteiden säröt ovat hioutuneet ja vainaja esiintyy yleensä ymmärtävämpänä, rakastavampana, sovittelevampana ja lempeämpänä mitä on eläessään ollut, Siltala sanoo.
Väitöstutkimus
TM Markku Siltala väittelee Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Jälleenkohtaamisia − Vainajakokemukset sekä niiden koetut vaikutukset käsityksiin elämästä ja kuolemasta”.
Tutkimukseen osallistuneista vastaajista 83 % oli naisia ja loput 17 % miehiä. Vastaajien ikäjakauma oli 19–97-vuoden välillä. Tutkimusaineisto on koottu vuoden 2013 lopulla ja vuoden 2014 alussa.
Huhtikuussa ilmestyy myös väitöskirjaan pohjautuva ”Hän oli siinä” -tietokirja (Kustantamo S&S).