Koko tila haltuun – Kät­kä­läi­nen ja ul­ko­maan elävä rie­mas­tut­taa Tai­val­kos­kel­la

Aholaisen pariskuntaa näyttelevät Airi Seppänen ja Jouko Takanen saavat lapsenlapsekseen tumman Sampo-pojan. Sampoa näyttelee Valtteri Nyman.

Kuva: Siru Väisänen

Kätkäläinen ja ulkomaan elävä on komedia vakavasta asiasta: ennakkoluuloista, peloista, kiusaamisesta ja hyväksynnästä. Tällaisten asioiden ja tunteiden välittäminen teatterilavalta katsomoon ei ole helppo asia, mutta Taivalkosken näyttämön näyttelijät onnistuvat Herkonmäen kesäteatteriesityksessään asiassa kohtalaisen hyvin. Tosin joissakin kohtauksissa, jossa aikuiset ihmiset kiusaavat lasta tämän ihonvärin takia, vaikeaa aihetta käsitellään ehkä liiankin varovasti. Eipä silti, kyllä pojan kohtelu riipaisee joka tapauksessa. Etenkin Tuttu-Turusta näyttelevä Pertti Parkkila on niin hyvä, että katsojan tekee mieli nousta penkiltään ja lähteä auttamaan hänen kiusaamaa poikaa.

Kun Tuttu-Turunen saa myöhemmin kyytiä oikein olan takaa Iitamaria Aholaista näyttelevältä Airi Seppäseltä, kokee katsoja tyydytystä: mitäs meni lasta kiusaamaan.

Myös Kätkäläistä eli Pietari Aholaista näyttelevä Jouko Takanen on roolissaan ilmeinen Kätkäläinen. Hän suhtautuu poikaan aluksi epäilevästi, mutta ystävystyy ja hengonheimolaistuu tämän kanssa jopa niin nopeasti, että yleisö hieman hämmentyy. Onhan Valtteri Nymanin näyttelemä Sampo-poika kyllä kiltti ja herttainen, mutta kuinkas se Kätkäläinen noin nopeasti käänsi kelkkansa hänen suhteen. Olisi tuntunut jotenkin aidommalta, jos poika olisi pikkuhiljaa omillaan teoillaan sulattanut vanhemman miehen sydämen.

Tosin Kätkäläinen tuntee heti vastuuta pojasta ja haluaa puolustaa tätä pahalta maailmalta. Ilmeisesti hän on vain alussa itsekin hämmentynyt kuultuaan tulleensa juuri ukiksi.

Yleisö saa Kätkäläisessä myös paljon nähtävää. Pienelle teatterilavalle Herkonmäen kesäteatterissa mahtuu hyvin Aholaisten koti ja viereen baari, mutta lavastus jatkuu vielä katsomon molemmille puolille. Yleisöstä vasemmalle on autokorjaamo, jossa työskentelevää Toivo Laaksosta näyttelevä Tiina Jakkila-Parkkinen vetää roolinsa miltei ammattilaisen varmuudella. Oikealla puolella yleisö näkee järven ja siellä tapahtuvat asiat.

Ja sitten on auto. Yleisön riemulla ei ole rajoja, kun miltei lavalle asti pöllähtää aito Saab ikäänkuin yksi roolihenkilö konsanaan. Sillä lähdetään myös ajelulle kesäteatterin ympäri.

Autolla on tärkeä rooli näytelmän lopussa. Auton on Sampo-poika hankkinut ihailemalleen ukilleen sieniä poimimalla. Sampon ihailu tulee hyvin esille hänen kirjoitelmassaan ”Suuresta suomalaisesta”. Sampolle ukki on suuri suomalainen, sillä ukkia ei palele talvella metsässä eikä hänelle pärjää juoksukilpailussa poliisitkaan.

Suomalaisuutta käsittelevän aiheensa vuoksi Kätkäläinen ja ulkomaan elävä sopii hyvin Suomi 100 vuotta -juhlavuoden tapahtumiin.

– Suomalainen auttaa aina suomalaista, toteaa Sampo Pohjolakin, suomalainen poika.

Näytelmän ohjannut Anna-Kaisa Kettunen kertoo näytelmän ohjelmalehtisen ”ohjaajan sanassa” mieltyneen näytelmässä juuri sen eri tasoihin. Esityksessä saa nauraa minkä ehtii, mutta pelkkää huumoria esitys ei ole. Pienen suomalaisen pojan kohtelu on paikoin riipaisevaa.

– Vuonna 2000 kirjoitetun alkuperäiskirjan teemat ennakkoluuloista, peloista ja hyväksynnästä ovat tänä päivänä jopa ajankohtaisempia kuin julkaisun aikoihin, Kettunen kirjoittaa.

Auttaminen, yhteistyö ja toisen tukena ja turvana oleminen on näytelmän kantava teema. Näytelmän ohjaaja sai tutustua asiaan myös henkilökohtaisesti. Kun hänelle tarjottiin ohjaustyötä Taivalkoskella, hän ei ollut koskaan edes käynyt paikkakunnalla.

– Sattuman kaupalla toisensa kohdanneet ihmiset voivat antaa toisilleen yllättävän paljon. Näin käy näytelmässä, ja näin kävi näytelmää tehdessä, Kettunen toteaa ohjelmalehtisessä.