Pääkirjoitus
Oulun yliopiston hiljattain julkaiseman tutkimuksen mukaan Kollajan tekoallas toisi alueelle työtä 1 250 henkilötyövuotta ja 170 miljoonaa euroa tuotantovaikutuksia hankkeen rakentamisaikana. Kerrannaisvaikutus aluetalouteen on tutkimuksen mukaan noin 1,8-kertainen.
Suomen talouden tila, maailmanpolitiikka ja paine uusiutuvan energian lisäämiseen on jälleen nostanut pintaan suunnitelman Kollajan altaan rakentamisesta Iijokeen.
Pudasjärvellä Kollajan rakentamiseen on suhtauduttu ristiriitaisesti vuosikymmeniä. Talousongelmien kanssa kamppailevalle kaupungille voimalaitoksen maksama noin miljoonan euron kiinteistövero olisi enemmän kuin tervetullut muiden myönteisten talousvaikutusten lisäksi.
Vastustajat vetoavat luontoarvoihin ja koskiensuojelulakiin, joka viimeisenä lukkona estää Kollajan rakentamisen – ainakin toistaiseksi.
Ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen tilanne saattaa olla toinen. Keskustasta ja kokoomuksesta on liputettu altaan rakentamisen puolesta. Nykyisistä hallituspuolueista vihreät vastustaa Kollajan rakentamista ja koskiensuojelulain avaamista.
Keskustelussa Kollajasta kannattaa muistaa, että vesivoima on ainut uusiutuvan energian muoto, jota pystytään rakentamaan lisää markkinaehtoisesti ilman veronmaksajien tukea.
Mikäli Suomi aikoo vähentää riippuvuuttaan fossiilisesta tuontienergiasta ja täyttää kansainväliset ilmastositoumuksensa, vesivoimaa tarvitaan lisää, kuin myös puu- ja tuulivoimaa. Uusia jokia ei enää valjasteta, joten katseet kääntyvät jo valjastettuihin jokiin, kuten Iijokeen.
Energiapolitiikka koostuu valinnoista, jotka eivät ole helppoja. Vesivoiman lisärakentaminen on houkutteleva vaihtoehto, koska se parantaa työllisyyttä ja lisää energiaomavaraisuutta.
Pudasjärven keskeisistä päättäjistä Kollajan rakentamisen puolesta ovat puhuneet muun muassa kaupunginjohtaja Kaarina Daavittila ja valtuuston puheenjohtaja Timo Vähäkuopus (kesk).