Kävelen pitkin Kostamuksen katuja. Tuntuu melkein kuin olisin Suomessa.
Kostamus sijaitsee Suomen rajan pinnassa Venäjällä. Kerrostalot, koulut ja kulttuurikeskukset näyttävät kuin ne olisi abduktoitu mistä tahansa suomalaisesta 1980-luvun lähiöstä.
Syy suomalaisuuteen täysin venäläisessä kaupungissa ei jää salaisuudeksi. Kostamuksen keskustassa seisoo patsas. Tai tässä tapauksessa patsas ”istuu”. Patsas kuvaa Suomen presidentti Urho Kekkosta ja Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja Aleksei Kosyginiä. Kekkonen ja Kosygin istuvat vierekkäin. Siinä he kenties keskustelevat Kostamuksen rautamalmikaivoksen ja kaupungin rakentamisesta.
Kekkonen sopi Kosyginin kanssa siitä, että suomalaiset rakensivat Kostamukseen kaivoksen ja rakennuksia 1970- ja 1980-luvuilla. Siitä sopimuksesta hyötyivät niin kainuulaiset työttömät rakentajat kuin neuvostoliittolainen kaivosteollisuus ja kostamuslaiset. Edelleen Kostamuksessa arvostetaan suomalaistaloja, jotka erottuvat neuvostoarkkitehtuurin joukosta.
Kerran Kekkos-patsaan silmälasit varastettiin ja klassikkopresidenttimme näytti enemmän säveltäjä Jean Sibeliukselta. Myöhemmin uudet lasit hitsattiin patsaan päähän ja ne ovat saaneet olla rauhassa.
Täyttä Suomi-fiilistä Kostamus ei kuitenkaan anna. Venäläiseen tapaan kerrostalojen parvekkeet lasitetaan yksilöllisesti. Taloyhtiön hallituksia ei ole, tai ne eivät toimi kuin Suomessa. Jokainen asukas saa lasittaa parvekkeensa tai remontoida ikkunanpuitteensa kuten parhaaksi näkee. Ja niin kalliilla tai halvalla kuin asukkaalla on varaa. Se johtaa värikkääseen ja monimuotoiseen julkisivuun.
Myös jätehuolto toimii Kostamuksessa eri tavoin kuin suomalaisessa kaupungissa. Huomaan erään talon edessä ison kasan vihreitä muovipulloja. Pienissä kasoissa lojuu muita roskia. Näky kertoo esimerkin paikallisesta lajittelusta.
Kostamuksessa asuu noin 30 000 ihmistä. Se on siis venäläisittäin erittäin pieni kaupunki kaukana periferiassa. Suuri työnantaja on Severstal-yhtiöön kuuluva kaivos, jossa louhitaan ja jalostetaan rautamalmia. Myös turismi tuo oman osansa kaupungin talouteen. Näen Kostamuksessa paljon mainoksia suomeksi. Suomen rajalle, Lytän raja-asemalle on 30 kilometrin matka. Lähimmät suomalaiskaupungit ovat Kuhmo ja Kajaani. Suomenkieliset kyltit ja mainokset kertovat, että turistien suosimia paikkoja Kostamuksessa ovat autojen varaosaliikkeet, vaatekaupat, kahvilat ja ravintolat.
Ostan matkamuistoksi paikallisia tuotteita eli Jagodi Karelii -yhtiön hilloa ja mehua. ”Karjalan Marjat”-kioskeja on jokaisessa risteyksessä. Kioskista saa myös jättikokoisia karjalanpiirakoita ja hyvää marjapiirakkaa. Pieniä jonoja ehtii muodostua.
Kostamuksessa seisoo toinenkin Suomeen liittyvä patsas. Suomalaisen kuvanveistäjä Terho Sakki teki patsaan, joka tosiaan seisoo. Siinä kaksi ihmishahmoa kannattelee pitkää kiveä. Paikalliset vitsailevat, että siinä viimeinen venäläinen ja viimeinen ukrainalainen kantavat pois viimeistä karjalaista. No, ainakaan vielä ei näytä Kostamus tyhjenevän asukkaista, joten emme sammuta valoja.
