Käylän Korpihovi, Kitkajoen Hietalahden rannalla, Sallantien varrella, on Koillismaalla ja Eteläisessä Lapissa hyvin tunnettu. Tekisipä mieleni sanoa että maankuulu. Maamme tunnetuimmat esiintyjät, muusikot ja laulajat Katri-Helenasta lähtien ovat Korpihovin iltamiin väkeä vetäneet. Monien liitto on saanut Korpihovin tansseissa alkukipinän. Vähäistä ei ole myöskään erilaisten tiedotustilaisuuksien määrä: Maatalousseuran maahengen nostatustilaisuudet, poliittiset puheet ja kulttuuritapahtumat ovat saaneet oman kuulijakuntansa. Olen jo luvallisessa muisteluiässä, olen käyläläisenä kuuskymppinen. Käylän Korpihovilla olen käynyt monet kerrat elokuvissa, kun Kuusamon keskustassa, ”huonommalla kirkonkylällä” edesmenneen Rontti-Benjan sanontaa lainaten, en päässyt käymään.
Käylän seudun maamiesseura ja sen innokkaat ja innostuneet puuhanaiset ja -miehet ovat Korpihovin toiminnan tae. Kyläillat ja kerhot ovat olleet kylän asukkaiden ahkerasti käyttämiä kokoontumisia, joissa toiveita ja ehdotuksia kylän kehittämiseen ja viihtyvyyden lisäämiseen on otettu huomioon. Niistä esim. uimarannan raivaus ja sekä Korpihovin ympäristön että tienvarsien siistiminen on huomattu myös muualta tulleiden puheista. Viime joulunaikainen yhteisvoimin aikaansaatu kylätienoon valaisu soihduin ja kynttilöin oli erikoisen paljon kiitosta saanut teko.
Tämänkertaisella pakinallani aion erikoisesti kiittää Mms:n- Korpihovin puuhahenkilöitä kylätalkkari-ideasta. Minunlaisiani ämminkäppyröitä Käylässä ja lähikylissä piisaa. Halua ja aiheita oman pihapiirin kohentamiseen olisi, mutta iän mukanaan tuomat vaivat estävät rehkimisen entiseen malliin. Monena päivänä istuskelin pihakeinussa muistellen aikoja jolloin pystyin pihapiirissä kuopsuttamaan kukkaistutuksia ja kääntämään lapiolla uusille kasvutilaa. Mansikkamaa kaipasi myös hoivaa, rönsyleinikit ja nurmituppaat näyttivät vievän parhaan kasvupaikan. Kontallaan siellä pitäisi liikkua.
Kylätalkkari pelasti pulasta. Mukava on katsella ahkeran työmiehen toimia. Päällysmiehen tehtäviä osaa sentään heikkovoimainenkin. Kylätalkkarilla oli apuväline, jota katselin kaihoten. Polvisuojat! Olisipa minullakin ollut vuosia sitten. Ehkei niitä ennen valmistettu, vai olinko vain muuten tietämätön.
Nyt on mansikkamaalta tuppaat ja rönsyleinikit revitty, maa on haravoitu, lannoitettu ja lippusiima kiristetty. Sipulimaa on harattu, oottelen vain maan kunnolla lämpenemistä kunhan luvepohojonen hellittää. Sipulit meinaan kyllä ite maahan pistellä. Kasvihuoneessa on maa käännetty ja lannoitettu. En ole vielä pottujakaan mullan alle piilottanut, potut ja sipulit ennättää vaikka Jussinviikolla. Tärkeintä on, että multa on lämmintä. - Ilmoita jos vielä tarttet apua, sanoi Kylätalkkari lähteissään. - Olen kyllä nuoria sukulaisia pyytänyt potunpanoon uusia pottuja vastaan. Kovin työ on kuitenkin jo tehtynä.
Käylän mms:lle ja Kylätalkkarille lämpimät kiitokset!