Kirjakielen luomisesta alkoi aikoinaan suomalainen lähetystyö Ambomaallakin. Tätä työtä Suomen Lähetysseura tekee edelleenkin niin Angolassa ja Etiopiassa Afrikassa kuin Papua-Uudessa-Guineassa ja Thaimaassa Aasiassa. Kerron tässä erään työntekijämme, Marjo Brownien, työstä Papua-Uudessa-Guineassa.
Marjo työskentelee Lähetysseuran työntekijänä raamatunkäännös- ja lukutaitotyössä Papua-Uudessa-Guineassa. Kielet ovat aina kiinnostaneet häntä. Koulutukseltaan hän on englannin ja saksan Aineenopettaja. Uusi mussau-emirankielinen Uusi testamentti saadaan painosta ensi vuonna. Käännöstyössä Marjon työparina on ollut austraalialainen puoliso John. Pariskunta tapasi Papua-Uudessa-Guineassa vuonna 1993 ja avioiotui 1994.
– Johnin koulutus matemaattisissa tieteissä on auttanut paljon, koska niissä tarvitaan samantapaista logiikkaa kuin kielten parissa, Marjo sanoo.
Massau-emiraa puhuu noin 6000 ihmistä Papua-Uuden-Guinean koillisosassa sijaitsevalla St. Matthias-saariryhmän saarilla sekä Kaviengin kaupungissa. Mussau-emira on keskikokoinen kieliryhmä, sillä maan 7 000 000 kansalaista puhuu yli 800 kieltä. Kielistä puolella on vain 1500 puhujaa.
– Englantia osaavat vain koulutetuimmat ihmiset, ja eri kielitaustaisista tulevat puhuvat keskenään melaneesian pidginiä eli tokpisiniä, joka kehittyi aikanaan paikallisten asukkaiden ja länsimaalaisten välisen kanssakäymisen tuloksena.
Mussaun kieltä ei ollut juurikaan kirjoitettu ennen vuotta 1995, jolloin Browniet asettuivat asumaan mussaun puhujien keskuuteen. Mussaun kielen opettelun ja kirjakielen luomisen Browniet aloittivat kuuntelemalla, mitä ihmiset sanoivat sekä kirjoittamalla kuullun foneettisilla kirjaimilla. Opettajaa heille ei löytynyt, vaan he menivät ihmisten luo mukanaan muistivihko ja kynä, joskus nauhuri. Oikeinkirjoituksen pohjan luomiseen meni pari vuotta, mutta esimerkiksi sanarajojen hienosäätötyö on jatkunut vuosia.
– Aakkosten luomisen ja kieliopin tutkimisen jälkeen kirjoitimme pieniä lukukirjoja mussaulaisten työtovereiden opastuksella. Emme tehneet työtämme yksin, vaan mussaulaiset olivat mukana kaikessa.
Mussaun kielen opettelussa ja kirjakielen kehittämisessä auttoi tokpisinin kielen taito. Tokpisiniä Marjo opiskeli kielikurssilla sekä menemällä paikallisten pariin.
– Vietin aikaa kylässä, jossa ihmiset puhuivat minulle tokpisiniä. Minä puhuin sen verran kuin osasin. Kanssakäyminen kieltä puhuvien kanssa edistää oppimista, varsinkin jos he eivät osaa englantia.
Marjo muistuttaa, että aiemmat kieliopinnot luovat pohjan uuden kielen oppimiselle.
– Tokpisinin ja mussaun kielitaito kehittyi vähitellen. Me molemmat olemme saaneet koulutusta kielitieteessä ja kielen tutkimuksessa Wycliffe-raamatunkääntäjien sisarjärjestön Silin järjestämillä kursseilla: John Austraaliassa, minä Saksassa ja Englannissa, Marjo kertoo.
Brownieilla on Papua-Uudessa-Guineassa kaksi kotia. Toinen on maan pääsaaren, raamatunkäännöstyön keskuspaikassa Ukarumpassa, jossa asuu pari sataa papuauusiguinelaista ja noin 600 ulkomaalaista. Toinen koti on Mussaun saarella, jonne kuljetaan pienlentokoneella tai meriteitse.
– Valtaosa ihmisistä elää ilman sähköä ja vain varakkaimmilla on oma generaattori tai aurinkosähköpaneeleita. Sähkökatkokset ovat yleisiä kaupungeissakin, Marjo kertoo.
Kouvolasta kotoisin oleva Marjo lähti 17-vuotiaana kesätöihin Gotlantiin, sitten vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Parikymppisenä hän lähti kansainvälisen kristillisen lähetysjärjestö Operaatio Mobilisaation työjaksoille Eurooppaan ja Turkkiin. Ennen Papua-Uuden-Guinean työkomennusta hän työskenteli neljä vuotta kansainvälisen raamatunkäännöstyöhön keskittyvän Wycliffe-järjestön työssä Indoneesiassa.
Artikkeli perustuu muutama viikko sitten HS:ssa olleeseen kirjoitukseen.
