Se oli jalkapallohistorian uskomattomin peli.
Yleisö itki stadionilla, selostaja itki selostuskopissaan, pelaajat itkivät ja useat pelin nähneistä itkivät television äärelle.
Barcelonan fanit itkivät onnesta, PSG:n kannattajat tappiota ja loput hämmennyksestä.
Jos näki keskiviikkoiltana Barcelonan ja PSG:n kohtaamisen, voi pitää itseään onnekkaana.
Hän, joka näki Barcelonan uskomattoman nousun Mestarien liigan puolivälieriin, oli läsnä jossakin sellaisessa, jota tuskin tulee kokemaan koskaan elämänsä aikana.
Hän, joka näki pelin, muistaa sen loppuelämänsä.
Seitsemässä minuutissa voi tapahtua yllättävän paljon.
PSG oli menossa ilman mitään ongelmia jatkoon kivenkovasta otteluparista, kunnes joukkue lamaantui Barcelonan neljännestä maalista.
Joukkue jäätyi hetken päästä viidennestä maalista ja suli lopulta Barcelonan kuudennessa maalissa. PSG menetti seitsemässä minuutissa kaiken sen edun, jonka se oli hankkinut kaksiosaisessa otteluparissa 178 minuutin aikana ja Barcelona voitti toisen osaottelun 6-1.
Espanjassa tapahtui jotakin sellaista, jota Ranskassa ei tulla ymmärtämään koskaan.
Ei vaikka, kuinka monta kertaa ottelu purettaisiin osiin. Ei vaikka, kuinka monta analyytikkoa yrittäisi käydä peliä läpi.
Se mitä keskiviikkoiltana Barcelonassa tapahtui, on jotakin selittämätöntä – lähes käsittämätöntä.
Uskon, että Pariisissa ollaan enemmän hämmentyneitä kuin surullisia.
PSG:n tippuminen jatkosta ei ennakkoon ajateltuna ollut yllätys.
Mutta kuningaslajissa kaikki on mahdollista, sen keskiviikkoilta osoitti, kun 178 minuutin kontrolli ei riitä. Valtavan työn voi hukata hetkessä, sen pariisilaiset tietävät nyt.
Joka päivä pelataan jalkapalloa jossakin päin maailmaa.
Kymmeniä, satoja ja tuhansia pelejä, mutta keskiviikkoillan kaltaista näytöstä ei tulla näkemään enää tämän kolumnin lukijoiden elämän aikana.
Keskiviikkona nähtiin urheilumaailman hienoin mestariteos.
