Kon­ka­rin vinkit koi­ra­näyt­te­lyyn: pie­nil­lä­kin yk­si­tyis­koh­dil­la on väliä

Kuva: Kaisa Vänskä

Kuva: Kaisa Vänskä

Kuusamolainen Anne Lämsä aikoo osallistua tulevan viikonlopun koiranäyttelyyn viidellä koiralla.

– Kotinäyttelyä pitää sen verran kannustaa, Lämsä naurahtaa.

Lämsällä on viisi pitkäkarvaista collieta, joista neljä asuu kotona ja yksi on sijoituksessa, mutta nyt kotona lainassa näyttelyä varten.

– Aloitan rumban torstaina pesemällä kaikki koirat. Siistin tassu- ja korvakarvat, muutenhan tällaisia koiria ei trimmata. Harjaan turkit pesun jälkeen ja vielä uudestaan ennen kehään menoa – se on sellaista hermoharjailua viime metreillä, pitää tarkistaa kaikki vielä varmuuden vuoksi.

Lämsän neljä kotona asuvaa koiraa ovat kaikki kokeneita näyttelyissäkävijöitä, joten ylimääräiselle harjoittelulle ei ole ollut tarvetta.

– Koiran käyttäytyminen kannattaa huolehtia kuntoon jo ennen näyttelyä, ettei se rieku ja kieku vaan osaa mennä hihnassa ja pysyy rauhallisena seisotusvaiheessakin.

Lämsän mukaan koira kannattaa opettaa siihen, että vieraatkin voivat sitä käsitellä: katsoa hampaita ja kopeloida kroppaa. Se on erityisen tärkeää varsinkin turkkikoirilla, joiden kroppaa ei näe täysin turkin alta, vaan rakenne pitää tarkistaa tunnustelemalla. Lisäksi uroskoirilta tarkistetaan kivekset.

– Tuomarin on vaikea arvostella koiraa, jos ei näe koiran luonnollista liikettä vaan se juoksee pomppien tai nenä maassa tai väistää tuomaria. Siitä voi saada EVA:n, eli ei voida arvostella. Jos koira pelkää ja esimerkiksi puree, tuomari voi hylätä koiran kehästä.

Lämsälle tärkeintä on, oli rotu kuin rotu, että koira on puhdas. Tärkeää on myös ettei koiraa tuoda missä tahansa narussa kehään vaan sillä on näyttelytalutin ja kaulain.

– Esimerkiksi jos on kaksi tasavertaista koiraa, niin varmemmin voittaa se, jonka kokonaisvaikutelma miellyttää tuomaria enemmän. Pienikin asia voi vaikuttaa siinä vaiheessa.

Näyttelypäivää Lämsä odottaa hyvällä fiiliksellä. Hänellä on tulossa paljon tuttuja näyttelyyn.

– Itse en päästä näyttelypäivänä omia koiria haistelemaan vieraita koiria. Isoissa massatapahtumissa on aina tautiriski, koira voi omistajan tietämättä kantaa esimerkiksi kennelyskää tai nenäpunkkia. Sisänäyttelyissä taudin saaminen on isompi riski.

Myös omistajan jännitys voi tarttua koiraan ja koira voi reagoida eri tilanteissa eri tavalla, silloin on viisaampaa antaa tilaa niin omille kuin muidenkin koirille.

Punaisen irlanninsetteri Manun omistaja Camilla Andersson on aloittanut näyttelyharrastuksen vuosi sitten ja takana on neljät näyttelyt.

– Meidän valmistautumiseen kuuluu trimmaus. Talven jäljiltä Manu on käynyt trimmaajalla ja siellä otettiin suurimmat. Nyt viimeisellä viikolla viimeistelen trimmauksen itse ja pesen koiran päivää ennen näyttelyä. Kuntoa on tietenkin pidetty yllä hiihtolenkeillä, potkurilenkeillä ja vapaana juoksemalla.

Anderssonin mukaan koiran hyvä yleiskunto on tärkeä, sillä liikunnallisuus näkyy ulkomuodossa ja vaikuttaa koiran liikkeisiin.

– Näyttelytreeneissä käyminen on tosi hyvää harjoitusta oikeaa tilannetta varten, varsinkin kun on nuori ja kokematon koira.

Hänen mielestään näyttelyt ovat mukava ja helppo paikka aloittaa koiraharrastus.

Myös Andersson on menossa näyttelyyn hyvillä fiiliksillä. Hän on ollut viimeksi tammikuussa kehässä ja nyt ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa.

– Jännä nähdä muitakin rotunsa edustajia ja se, miten pärjätään.