Kuusamolaismiehet eivät ole rynnänneet hamekankaan ostoon tänään vietettävästä karkauspäivästä huolimatta.
– Ei ole ryysistä ollut, ei sitten alkuunkaan. Tarkoittaakohan se sitten, että kosiopuuhissa on mennyt tosi hyvin, vaiko tosi huonosti, yrittäjä Sirkka-Liisa Murtovaara Kangas Sirusta nauraa.
Karkauspäivää on pidetty nurinkurisuuksien päivänä ja sen tunnetuin perinne liittyy naisten lupaan kosia. Entisaikaan ajatus naisesta kosijana oli vieras, mutta karkauspäivänä sekin oli mahdollista.
– Tämä perinne ei meillä ole juuri näkynyt, mikä on sinänsä harmi. Olisihan se enemmänkin kuin hauska perinne elvyttää eloon. Onhan tässä tosin vielä päivää aikaa, jos jostakin miehestä alkaa siltä tuntua, että hamekankaalle olisikin tarvis, Murtovaara pohtii.
Miehiä ei hamekangasostoksilla ole näkynyt myöskään Ompelimo Ateljé Helminauhan myymälässä.
– Kait ne on sitten kosintaan suostuneet, yrittäjä Hanna Tuovila pohtii.
Täysin kuollut ei hamekankaanosto-perinne Tuovilan mielestä kuitenkaan ole.
– Taisi olla viime karkauspäivä, kun liikkeessä kävi yksi mies kangasta hakemassa. Osti kuulemma ihan varmuuden vuoksi, kun oli pieni epäily ilmassa, että kosinta saattaisi tulla, Tuovila nauraa.
Suomeen karkauspäivän kosimisperinne rantautui 1800-luvun lopulla. Mikäli mies kieltäytyy kosinnasta tulisi hänen perinteen mukaan ostaa kosijalle hamekangas.
Joskus lienee käynyt myös niin, että nainen on kosinut pelkästään hamekankaan toivossa. Perinteet tosin sallivat tämänkin viekkauden, sillä ajankohta tarjosi mahdollisuuden kunniakkaaseen perääntymiseen. Jos mies kieltäytyi, nainen saattoi ilmoittaa olleensa liikkeellä vain hamekankaan perässä.
